Vapaapäivä

Pidin pari päivää ylityövapaita ihan muuten vaan. Vietin minilomani kuin ulkomailla. 

Pyöräretki Eiraan sisälsi muun muassa pienen kirpparikierroksen.

Kaivarin Kanuunassa on kiva kierrellä ja hypistellä.

Götan maailma myy ulkokyltin mukaan erikoista antiikkia. Näin voi sanoa.

Hiukan ylellisyyttä lounaalla Maxillissa kierroksen jälkeen. Ikkunasta näyy polkupyöräni antiikkiliike Fasaanin edessä, jossa piipahdin hetkeä aiemmin. Kelkka lienee jonkun muun...

Kukkakaali-manchegosalaattia.

Helpotusta sisustuskärpäsen puremaan löytyi Laurizonista Tehtaankadulta. Ihan uskomatonta, miten hienoja tapetteja nykyään on saatavilla! Esimerkiksi näitä kahta on vaikea uskoa kaksiulotteisiksi. 

Saisiko olla pehmustettu seinä?

Vai poninkarvaa ruutuina?

Iltapäivällä sitten satoikin ja rankasti, mutta päivän hulinoiden jälkeen kotihiireily jo maittoikin.

Kuvat: ©Annan.

Salaattia kahdelle, tai vähän useammallekin...

Mies aina vitsailee, että en osaa laittaa ruokaa kahdelle. No päätelkää nyt itse kuvasta, miten on. Laitoin vähän salaattia lauantailounaaksi.

Tilannetta selittää myös se, että menin kauppahalliin ilman suunnitelmaa. Silloin tulee tietysti ostettua vähän kaikenlaista... Vanhan kauppahallin kauppiaat ovat tällä hetkellä evakossa meitä lähellä, pitkään hiljaiseloa viettäneessä Hietalahden kauppahallissa.  Meininki on aivan mahtava, vaikka tungos onkin näin viikonloppuisin melkoinen. 

On niin monta syytä pitää kauppahalleista. Tuotteet ovat kauniisti esillä ja laatu on kaukana vakuumeista. Mutta ennen kaikkea kauppahallissa keskustellaan. Pohdin Roslundin lihakauppiaan kanssa, riittäisikö hänen viimeinen entrecôte-viipaleensa meille. Päätin, että riittää, jos teen salaatin, mihin lihakauppias: "Tuossa vaiheessahan se on vielä ihan kiva jakaa pihvi. Mutta odotapas, kun tulet tähän ikään." Hetken mietittyään hän kuitenkin lisäsi: "Tai no, huomenna ollaan oltu vaimon kanssa 50 vuotta, että kyllähän sitä voisi jotakin tuommoista..." 

Seuraavaksi olikin sitten vihannesten vuoro. Ostoskoriin päätyi kerrankin täydellinen avokado, kun myyjä valitsi sen puolestani. Ihastelin myös kevään ensimmäisiä parsanippuja, jotka harmikseni olivat melko kalliita. Kysäsisin onnistuisiko nipun puolittaminen – pienempi määrä riittäisi meille ihan hyvin. Valitettavasti se ei onnistunut. Mutta sitten vieressäni vuoroaan odotteleva vanhempi pariskunta ilmoitti, että he voisivat kyllä ottaa sen toisen puolen. Ja niin saimme kumpikin juuri sopivasti parsaa.

Tämmöisen salaatin seuraksi entrecôte sitten pääsi.

Puodin kaikki tomaatit näyttivät niin hyviltä, että oli vaikea valita. Päädyin hieman tavallista tomaattia pienempiin terttutomaatteihin. Lopuksi myyjä laittoi pussukkaani näiden lisäksi pienen tertun toisia, hieman kurttuisia luumutomaatteja tertussa. "Nämä ovat minun lempitomaattejani, laitan sinulle vähän maistiaisia." Ja ne todella olivat hyviä. Olipa kerta kaikkiaan mahtavan mukava kauppahallikokemus!

Kokonaisuus ei ollut mitenkään suunniteltu mutta ihan onnistunut. Grillattu liha nyt vain on herkullista, samoin tuoreet vihannekset, joten kovin pieleen tällaisilla raaka-aineilla ei voi mennä. Viime aikoina on tullut tehtyä usein kaalisalaattia. Kun jääkaapista löytyi minttua ja hedelmäkorista lime, päätin maustaa kaalisalaatin mojitonmakuiseksi. Kirpakkaa ja hyvää! Ja ruokajuomana rapsakka vichy. Ah!

Menu

Parsa-avokadosalaattia
Paistettua entrecôtea
Mojito-kaalisalaattia
Viinirypäleitä

Mojito-kaalisalaatti

pienen kaalin puolikas

kourallinen mintun lehtiä

limen puolikas

oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

Halkaise kaali ja leikkaa siitä muutama lohko pitkittäissuunnassa. Silppua lohkot ohuiksi suikaleiksi ja laita kulhoon. Silppua myös mintun lehdet. Sekoita kastike: purista limemehu astiaan ja valuta siihen oliiviöljyä ohuena nauhana vimmatusti pikkulusikalla sekoittaen. Mausta kastike suolalla ja mustapippurilla. Sekoita kastike kaalisalaattiin ja anna kaalin pehmetä puolisen tuntia.

Entrecôte 

n. 300 g huoneenlämpöistä entrecotea 

suolaa, mustapippuria

Tämä määrä riittää 2-3 hengelle salaatin seurana. 

Kuumenna raitapannu tai grilli kuumaksi. Lihassa on sen verran rasvaa, että ylimääräistä paistorasvaa ei tarvita. Paista 2-3 min per puoli, kunnes nestettä nousee hieman pintaan. Suolaa ja pippuroi paistamisen jälkeen ja laita folioon vetäytymään n. 10 minuutiksi. Salaattia varten viipaloi liha ja koristele halutessasi revityillä basilikan lehdillä.

Parsa-avokadosalaatti

kahta erilaista salaattia

kahta erilaista tomaattia tai kirsikkatomaattia

avokado

10 cm pala kurkkua

puolikas nippu ohutta vihreää parsaa

puolikas sitruuna

oliiviöljyä

karkeaa sinappia

suolaa, mustapippuria

Aloita parsoista. Laita vesi kiehumaan. Huuhtele parsat. Leikkaa puumainen alaosa pois. Itse teen tämän taivuttamalla parsaa hieman – se napsahtaa poikki siitä kohtaa, missä puumainen osa loppuu. Kuori vartta ohuelti. Keitä parsaa kiehuvassa, suolatussa vedessä n. 6–7 min parsojen paksuudesta riippuen. Itse en omista parsakattilaa, vaan pyrin laittamaan parsat kattilaan sillä tavalla vinottain, että nuput jäävät veden pinnan yläpuolelle. Kantta voi myös pitää kattilan päällä hieman raollaan. 

Aloita kastike sekoittamalla sitruunamehu ja oliiviöljy. Nosta kypsät parsat lautaselle ja valele niitä sitruunaöljyllä. Tee sitten kastike loppuun: lisää siihen sinappia, suolaa ja mustapippuria ja laita syrjään odottamaan.

Huuhtele ja revi salaatti kulhon pohjalle. 

Kuori ja halkaise kurkkupala ja leikkaa sitten pitkittäin palasia (samanlaisia kuin jos suunnittelisit dippailevasi niitä ;).  Halkaise tai paloittele tomaatit koon mukaan suupaloiksi. Halkaise avokado ja poista kivi. Puolita sitten sitten avokadon puolikkaat veneiksi ja vedä niiden kuoret pois. Viipaloi.

Laita kulhoon salaatin päälle kurkut, tomaatit, avokadot ja parsat. Parsat voit laittaa ristikkomaisesti lomittain. Ripottele päälle kastiketta juuri ennen tarjoilua.

Kuvat: ©Annan.

Ruukubasilikan pelastus

Nyt se on löytynyt – maailman paras systeemi kaupan basilikaruukun elossa pitämiseen! 

Mennään jo pitkälti toista viikkoa, ja yrtti porskuttaa edelleen. Omalla ikkunalaudallani ruukkuyrtit kuukahtavat usein suorastaan hävettävän nopeasti. Muistan yleensä kastella yrttiparat vasta kun ne nuupahtavat. Kerran ne ehkä tokenevat, mutta eivät oikein ole sen jälkeen ennallaan. Tätä seuraa myös yleensä liiallinen kastelu, jonka seurauksena ruukku litisee ja kasvi mätänee.

Ratkaisu näkyy kuvassa. Pari viikkoa sitten kuljin iltamyöhään Eerikinkatua ja jäin ihmettelemään tyylikkäästi valaistua uutta sisustusliikettä, Desipeliä. Kohdevalaisimet osoittivat tummaa taustaa vasten herkullisina hohtaviin yrtteihin. Meininki näytti muutenkin mukavalta, joten päätin poiketa peremmälle seuraavana viikonloppuna.

Ja sieltä se löytyi, laiskan kastelijan pelastus! Kaksiosaisen Cult-yrttiruukun idea on, että yrtti otetaan irti muoviruukustaan ja multapaakku pannaan saviruukkuun. Sitten systeemin läpi kaadetaan vettä. Kahden ruukun välillä on huopasuikaleet, joiden avulla kasvi voi imeä juuri sopivasti vettä omiin tarpeisiinsa. Vihdoinkin voi huoletta kaataa vettä useamman päivän tarpeiksi ilman huolta kasvin hukuttamisesta. 

Pyyhkeestä huomaa, että tuolla ostosreissulla en näemmä saanut yrttiruukuista tarpeekseni. 


Kuva: ©Annan.

Ommm...

Viime viikolla töissä tuli raja vastaan. Jouduin myöntämään, että tähän ei yksi ihminen pysty. Loppujen lopuksi siitä taitaa seurata kuitenkin hyvää. 

Source: 500px.com via Renee on Pinterest

Mutta taidan kertoa siitä tarkemmin myöhemmin... 

Leppoisaa viikonloppua!

Vapaudesta

Olen ollut horroksessa viime viikot. Pimeät päivät ovat seuranneet toisiaan. Joukossa on ollut valonpilkahduksia, kuten maanantaikävelyt rakkaan ystävän kanssa ja pikkutammet vanhalla porukalla, virkistävät tanssitunnit. Mutta silti jotakin on kadoksissa. 

Tänään rauhallisena lauantaiaamuna pysähdyin miettimään, mikä on tämä pala kurkussani, josta en oikein saa kiinni. Ihan kirjaimellisesti minulla on ollut pala kurkussa jo monta viikkoa. Sellainen hiukan kuristava tunne kurkussa, jollainen ilmestyy hetkellä kun tietää kohta itkevänsä. Välillä voin pahoin tuon puristuksen takia. Aamuisin teen joitakin epämiellyttäviä toimia saadakseni sen talttumaan.

Tapasin hiljattain pitkästä aikaa laulua opettavan ystäväni, joka sanoi etten kuulosta itseltäni. "Äänihuulesi ovat turvonneet", hän sanoi, "kannattaisi olla hiljaa kokonainen viikonloppu."

Mikä sinä olet, palaseni?

Luulen että tänä aamuna sain siitä kiinni. Luin lehtiä ja selasin uutisia. Pysähdyin vain niihin uutisiin, jotka kertoivat ihmisistä, jotka ovat päättäneet toteuttaa unelmansa. Kuten nyt vaikka tarinaan suomalaisrumpalista, joka soittaa sambarumpuja Rion karnevaaleissa. Aivan tavallisena aamuna voi sulkea oven takanaan ja sanoa itselleen kaiken olevan mahdollista. On mahdollista olla vapaa elämässään ja päätöksissään. Olen itse asettanut itselleni rajat, joissa en viihdy.

Source: Uploaded by user via Marlene on Pinterest

Päätin noin vuosi sitten, että kuuntelisin, kun kehoni yrittää kertoa minulle jotakin. Enkä taaskaan kuullut. Siispä se päätti vaientaa minut.

Source: Uploaded by user via Johnny Chunga on Pinterest

Olen taas ajautumassa kohti pistettä, jossa työ hallitsee elämääni liikaa.

Viime viikolla kysyin työkaveriltani, muistaako hän erästä työhön liittyvää aivan merkityksetöntä yksityiskohtaa. "Muistan", hän sanoi ja vastasi kysymykseeni. Sen jälkeen hän oli hetken hiljaa ja sanoi: "On itse asiassa aika järkyttävää, että muistan tuollaisen asian, mutta parista viime vuodesta en juurikaan. Sen takia otan paljon valokuvia." En pystynyt vastaamaan hänelle mitään. Nielaisin vain ja tukahdutin sisälläni nousevan kauhistuksen.

Kova tahti taitaa olla tyypillistä tälle alalle. En ehkä ole riittävän kovapintainen. Katsotaan. Ajattelin kuitenkin elää oman elämäni, kukaan muukaan sitä ei tee. Ja hyvä niin.

Source: gracieava.tumblr.com via Roxy on Pinterest

Hiuksia (ja kärsivällisyyttä) kasvatellessa...

Kuten edellisessä kirjoituksessa jo mainitsinkin, suurin osa blogiini ensimmäistä kertaa eksyvistä ajautuu tänne hiuksiin tai hiustenlähtöön liittyvillä hakusanoilla ja kuvahauilla, kuten lyhyet hiusmallit, naisten hiustenlähtö, hiustenlähtö naisilla, hiukset lyhyet, ohuet hiukset, lasimaiset hiukset jne.

Jännä juttu sinänsä, koska hiuksia käsitteleviä tekstejä ei blogissani niin kovin montaa kuitenkaan ole. Päätin nyt kuitenkin hieman päivittää kuulumisiani tämän suhteen.

Miten kasvattelu on edistynyt?

Hiusten kasvattaminenhan on yhtä jännää puuhaa kuin katsella maalin kuivumista. Ainoana erona vain on, että se tapahtuu moninkertaisesti hitaammin. Hiukset kasvavat keskimäärin 1–1,5 cm kuukaudessa. Se tekee 12–18 cm vuodessa. Ja juuri kun kuvittelee selättäneensä ärsyttävimmän välivaiheen kasvatuksessa, huomaa pehkon olevan hetken päästä vielä kauheamman näköinen. Malttia ja kärsivällisyyttä tarvitaan enemmän kuin yhdelläkään naisella on. 

Mutta onhan se ihanaa, kun hiukset vihdoin ja viimein kasvavat – ja niitä voi pitää jopa auki. 

Uutta tuoterintamalla?

Käytän tällä hetkellä System 4 -sarjan hiustenlähtöön tarkoitettua Bio Botanical -shampoota ja Vital Cure -hoitoainetta sekä Davinesin päänahalle ja oheneville hiuksille takoitettua Energizing -shampoota ja Color maskin Vanilla-sävyä.

Arsenaali.

Yhteistä molemmille shampoille on, että ne tekevät hiukset hyvin karkean tuntuisiksi. On parempi olla katsomatta peiliin siinä vaiheessa, kun hiukset kuivaa ennen hoitoaineen lisäystä. Molemmat shampoot myös selvästi vilkastuttavat pään verenkiertoa ja jättävät viileänraikkaan tunteen päänahkaan. System nelosen shampoo tuoksuu miedommalta, mutta hieman yllättäen tuntuu päänahassa voimakkaammin kuin sieraimet avaava Davines. 

Hiuksia kasvatellessa hoitoaineen on syytä olla erityisen kosteuttava ja ravitseva, mitä molemmat hoitoaineet ovat. Color maskissa on lisäksi hellävarainen sävyä korjaava ominaisuus, mikä sopii omaan keltaisuuteen taipuvaiseen päähäni paremmin kuin hyvin. Sävyissäkin on mistä valita:

Hivenaineet

Ravintolisien suhteen olen hieman laiskistunut. Päivittäin nappaan biotiinivalmiste Biotisania ja Priorinia. Nykyään on ilmeisesti olemassa biotiinia sisältävä versio Priorinista, mutta toistaiseksi olen ottanut valmisteet erikseen. Sinkkiäkin tässä tilanteessa suositellaan, ehkäpä sitä sitten seuraavaksi. 

Tulokset?

Hiukset ovat kasvaneet aika lailla keskivertovauhtia, eli normaalia paksuutta alkaa olla pitkän otsatukan verran. Siitä alkaa rikotumpi meininki. Kuvat nykytilanteesta saavat nyt odottaa parempaa hetkeä – nenä ja naama ovat sen verran hurjassa kunnossa useamman päivän niistämisen jäljiltä. Mutta eiköhän niitä kuviakin ole jossakin vaiheessa luvassa.

Välillä on ollut pakko muuttaa hiusten mallia. Lyhyemmässä mallissa pyörteet voimistuvat ja hiukset hakeutuvat kummallisiin suuntiin. Tässä polkkamitassa päälaen hiukseni vetäytyvät kosteina irokeesille ja haluavat tehdä niskan yläpuolelle jakauksen. Tyylikästä. Ja taas kaivataan kärsivällisyyttä.

Jos ja kun teidän lukijoiden joukossa on syystä tai toisesta hiuksia kasvattelevia naisia – Ja minähän tiedän, että teitä on! – olisi kiva kuulla kommenttejanne aiheeseen. Oletko keksinyt toimivia niksejä hiusten kasvatukseen? Ja voihan ne vähemmänkin toimivat laittaa jakoon tai vaikka vain jakaa odottavia tunnelmia...

Breikki

Niin siinä käy, että kun erehtyy ihastelemaan sitä, että on saanut olla terveenä, saa pari tautia peräkkäin. 

En tiedä pitäisikö tästä syyttää 50 ihanaa työkaveriani vai mistä kiikastaa, mutta joululomalla ja sen jälkeen on tullut tuhnutettua suorastaan luvattoman paljon verkkareissa kotona. Joulukiloja ei päässyt kertymään vatsataudin ansiosta. Loman jälkeen ehdin olla kokonaista neljä päivää töissä, kun flunssa iski. 

Että nyt on sitten vuorostaan saanut olla sairaana. Mutta eipä tässä mistään kuolemantaudeista ole onneksi ollut kyse. Onpa tässä sekin hyvä puoli, että olen aivan into piukassa palaamassa töihin huomenna!

Vastustuskyky – kyky vastustaa

Vastustuskyky on itse asiassa ihan mielenkiintoisesti muotoutunut sana. Kyvystä vastustaa tulee mieleen lähinnä negatiivisia mielikuvia – itse olen ainakin mieluummin jonkin puolesta kuin jotakin vastaan. Mieleen tulevat myös kiusaukset, joita on mitä ilmeisimmin syytä vastustaa. Sen sijaan sairauksia vastaan vastustuskyky on aivan erinomainen ominaisuus.

Vastustuskyky kytkeytyy vahvasti yleiskuntoon sekä joidenkin hivenaineiden saantiin. Olen aina ollut kohtalaisen laiska ottamaan mitään ylimääräisiä hivenaineita.  Viime aikoina olen sentään hieman ryhdistäytynyt ja nappaillut hiustenkasvatusprosessini takia muutamaa valmistetta. Statistiikka kertoo, että enemmistö blogiini ensimmäistä kertaa päätyvistä kävijöistä tulee sivuille nimenomaan hiuksiin ja hiustenlähtöön liittyvillä hakusanoilla, joten taidanpa kirjoittaa nykytilanteesta vielä erillisen postauksen...

Taitaa olla parannettavaa sekä liikunnan että hivenaineiden saannin saralla, kun vuosi on alkanut näin. Aika ironista, että uutenavuotena juuri toitotin, että jos vuosi 2012 oli henkisen kehityksen vuosi, niin vuonna 2013 keskityn fysiikkaan. Ihan tämä ei ollut mielessäni silloin. 

Ainakin saan aloittaa puhtaalta pöydältä.

Uudenvuoden kotoilubrunssi

Aloitimme vuoden 2013 brunssilla. Sää tarjosi ihanan tekosyyn syödä kahdestaan kotona.

Ihana välimuoto

Brunssin perusmääritelmä lähtee tietenkin sanoista breakfast ja lunch, joista on yhdistelemällä saatu brunch. Brunssi on siis perusolemukseltaan jonkinlainen aamiaisen ja lounaan välimuoto. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään hobittien suosima 2nd breakfast vaan ihan itsellinen ruokalajinsa. 

Perinteisesti brunssi tarjoillaan myöhemmin kuin aamiainen ja aiemmin kuin lounas. Käytännössä moni kuitenkin nukkuisi viikonloppuisin näin rajatun kellonlyömän ohi, joten moni ravintola tarjoileekin brunssia klo 10–16 välillä.

Mikä erottaa jyvät akanoista eli brunssin aamiaisesta?

Mielestäni kellonaikaa tärkeämpää onkin sisältö. Brunssissa olennaista on tarjottavien sorttien määrä ja runsaus. Minun brunssiini kuuluvat ehdottomasti salaatit, hedelmät ja jokin makea jälkiruoka tai leivonnainen. Brunssi syntyykin aika helposti, kun lihottaa tavallista aamiaista näillä.

Meidän uudenvuoden brunssimme koostui näistä simppeleistä herkuista:

maalaisleipää ja voita
leikkeleitä ja juustoa
nauravia nakkeja
tuoremehua
kahvia
vihersalaattia ja tahinikastiketta
appelsiini viipaleina
pannukakkua ja kotitekoista vadelmahilloa

Hyvin yksinkertaisista tarjottavista syntyi kahdelle runsas brunssi. Niin yksinkertaisista, että reseptejä ei oikeastaan tarvita. Tässä kuitenkin omat tämänaamuiset suosikkini.

Pieni pannukakku kahdelle
1 muna
2,5 dl maitoa (tai kermamaitoa)
1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
voita

Vatkaa vispilällä munan joukkoon maito, sokeri, suola ja jauhot. Anna taikinan turvota 10 min ja laita sillä välin uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele vuoka. Kaada taikina piirakkavuokaa pienempään vuokaan (jos teet pannarin isoon, pyöreään piirakkavuokaan, voit tuplata annoksen). Ripottele päälle muutama voinokare. Paista noin 30 min. Anna jäähtyä haaleaksi ennen tarjoilua.

Tahinikastike salaatille
2 rkl tahinia eli seesamitahnaa
3 rkl maustamatonta jogurttia
1 rkl sitruuna- tai limemehua
1 pieni valkosipulin kynsi pieneksi pilkuttuna
1 rkl oliiviöljyä
hieman silputtua lehtipersiljaa tai muuta tuoretta yrttiä

Sekoita kaikki ainekset pienessä kulhossa. Ripottele kastiketta salaatin päälle. 

Sinnepäin tai sitten ei...

Salaatin ja tahinikastikkeen yhdistelmään isnspiroi jääkaapista löytynyt avattu tahinipurkki ja resepti tammikuun Oliviassa: lehtikaalia, granaattiomenaa ja tahinia. Oma toteutukseni oli jotakin todella sinnepäin tai oikeastaan aika kaukaa haettua, koska keskeisiä aineksia ei löytynyt jääkaapista ja ilma oli niin luotaantyöntävä, että kauppaan ei todellakaan tehnyt mieli lähteä. Lehden resepti taisi olla enemmänkin lämmin ruoka tai lämmin salaatti, kun omani oli lähes tavallinen vihersalaatti. Kastike toi siihen kuitenkin ruokaisuutta ja yllättävyyttä. 

Oikeastaan tämä on minulle aika tyypillinen tapa kokkailla. Innostun reseptistä, mutta maltan harvoin tehdä ruoan täysin ohjeen mukaan... Tämänpäiväisessä salaatissa ei ollut mitään ihmeellistä. Lisäilin vain tavalliseen vihreään salaattiin ohueksi vuoltuja porkkanoita ja vähän avokadoa. Alkuperäistä reseptiä täytyy kyllä päästä kokeilemaan, sen verran herkullinen ruokakuva oli lehdessä. (Reseptiä en valitettavasti vielä löytynyt netistä, mutta lehdestähän se löytyy...) Muutenkin täytyy maistaa lähiaikoina lehtikaalia, tuota tämän hetken it-vihannesta, niin herkullisia reseptejä on vilahdellut lehdissä ja mm. Kauhaa ja rakkautta -blogissa.

Mukavaa alkanutta vuotta 2013 kaikille! Kohdelkoon se meitä kaikkia hyvin. Syödään paljon brunsseja ja ollaan hyviä toisillemme! 

Kuvat: ©Annan.

Ajan taitteita

Vuoden vaihtuessa on luonteva taitekohta ajatusten kääntyä menneeseen ja tulevaan. Miten viime vuosi meni? Mitä toivon ensi vuodelta? Näyttääkö menneisyys vai tulevaisuus ruusuisemmalta? 

Optimistin vastaus on selvä.

Omia toiveitani ja tavoitteitani mietin aika tarkkaan vuosi sitten, ja vaikka kaikki ei ihan käsiksen mukaan mennytkään – Kenelläpä menisi ja pitäisikö edes mennä? – olen todella tyytyväinen siihen missä olen nyt. Oikeastaan voisin pitää itseäni suorastaan ihmeellisen, yltäkylläisen onnekkaana. Ihania asioita on ollut matkallani tänäkin vuonna.

Olen esimerkiksi saanut viettää 2-vuotishääpäivää ilman että loppua häämöttää, mikä taitaa nykyään olla saavutus jo sekin. Mutta kun saa rakastaa näin...

Vuoden päättyessä plakkarissa on myös vakituinen, mieluinen työpaikka. Vakinaistaminen ja elämäni nopein urakehitys parissa kuukaudessa. Ei paha, ei paha ollenkaan...

Ja tietenkin olen saanut olla terve. Asia, joka on helppo unohtaa silloin, kun kaikki on hyvin. Tietysti silloin ylipäätään pyyhkii aika hyvin, jos muistaa hyviä hetkiä enemmän kuin huonoja. Uskoisin, että hiljalleen alan huomata paremmin ne hetket, kun olen onnellinen, siinä hetkessä.

Ja saa niistä iloita jälkikäteenkin. Menneisyyteen takertuminen on eri asia kuin muistojen vaaliminen. Mikä onkaan parempaa kuin hymähtää itsekseen vaikka aamukahvin ääressä hyvälle muistolle?

Koin aika puhdasta iloa ihan tässä hiljattain. Sinä iltana istuttiin isolla joukolla meidän keittiön pöydän ääressä. Tämä kaveriporukka kokoontuu kokonaisuudessaan aika harvoin, joten päätimme pitää pienen kierroksen, jossa jokainen sai kertoa, mitä heille kuuluu. Hyvän ruoan lomassa kuultiin iloja ja suruja. Oltiin yhdessä.

Ja sitten tuli pukki. Jonka kanssa ehkä ihan vähän tanssin...

Puhdas onnen hetki voi näyttää tältäkin.

Onnea matkaan vuoteen 2013!

Kuvat: Things that make you go hmmmm / Pinterest, oriana layendecker / REVS magazine, Brian fleming / Lifestyle Mirror, Queens of Vintage ja viimeisenä sopivan hämyinen ruutukaappaus Hannan kuvaamasta videosta - liikkuvaa kuvaa en sentään tänne lataa ;)