torstai 10. tammikuuta 2013

Hiuksia (ja kärsivällisyyttä) kasvatellessa...


Kuten edellisessä kirjoituksessa jo mainitsinkin, suurin osa blogiini ensimmäistä kertaa eksyvistä ajautuu tänne hiuksiin tai hiustenlähtöön liittyvillä hakusanoilla ja kuvahauilla, kuten lyhyet hiusmallit, naisten hiustenlähtö, hiustenlähtö naisilla, hiukset lyhyet, ohuet hiukset, lasimaiset hiukset jne.

Jännä juttu sinänsä, koska hiuksia käsitteleviä tekstejä ei blogissani niin kovin montaa kuitenkaan ole. Päätin nyt kuitenkin hieman päivittää kuulumisiani tämän suhteen.

Miten kasvattelu on edistynyt?

Hiusten kasvattaminenhan on yhtä jännää puuhaa kuin katsella maalin kuivumista. Ainoana erona vain on, että se tapahtuu moninkertaisesti hitaammin. Hiukset kasvavat keskimäärin 1–1,5 cm kuukaudessa. Se tekee 12–18 cm vuodessa. Ja juuri kun kuvittelee selättäneensä ärsyttävimmän välivaiheen kasvatuksessa, huomaa pehkon olevan hetken päästä vielä kauheamman näköinen. Malttia ja kärsivällisyyttä tarvitaan enemmän kuin yhdelläkään naisella on. 

Mutta onhan se ihanaa, kun hiukset vihdoin ja viimein kasvavat – ja niitä voi pitää jopa auki. 

Uutta tuoterintamalla?

Käytän tällä hetkellä System 4 -sarjan hiustenlähtöön tarkoitettua Bio Botanical -shampoota ja Vital Cure -hoitoainetta sekä Davinesin päänahalle ja oheneville hiuksille takoitettua Energizing -shampoota ja Color maskin Vanilla-sävyä.


Arsenaali.

Yhteistä molemmille shampoille on, että ne tekevät hiukset hyvin karkean tuntuisiksi. On parempi olla katsomatta peiliin siinä vaiheessa, kun hiukset kuivaa ennen hoitoaineen lisäystä. Molemmat shampoot myös selvästi vilkastuttavat pään verenkiertoa ja jättävät viileänraikkaan tunteen päänahkaan. System nelosen shampoo tuoksuu miedommalta, mutta hieman yllättäen tuntuu päänahassa voimakkaammin kuin sieraimet avaava Davines. 

Hiuksia kasvatellessa hoitoaineen on syytä olla erityisen kosteuttava ja ravitseva, mitä molemmat hoitoaineet ovat. Color maskissa on lisäksi hellävarainen sävyä korjaava ominaisuus, mikä sopii omaan keltaisuuteen taipuvaiseen päähäni paremmin kuin hyvin. Sävyissäkin on mistä valita:



Hivenaineet

Ravintolisien suhteen olen hieman laiskistunut. Päivittäin nappaan biotiinivalmiste Biotisania ja Priorinia. Nykyään on ilmeisesti olemassa biotiinia sisältävä versio Priorinista, mutta toistaiseksi olen ottanut valmisteet erikseen. Sinkkiäkin tässä tilanteessa suositellaan, ehkäpä sitä sitten seuraavaksi. 


Tulokset?

Hiukset ovat kasvaneet aika lailla keskivertovauhtia, eli normaalia paksuutta alkaa olla pitkän otsatukan verran. Siitä alkaa rikotumpi meininki. Kuvat nykytilanteesta saavat nyt odottaa parempaa hetkeä – nenä ja naama ovat sen verran hurjassa kunnossa useamman päivän niistämisen jäljiltä. Mutta eiköhän niitä kuviakin ole jossakin vaiheessa luvassa.

Välillä on ollut pakko muuttaa hiusten mallia. Lyhyemmässä mallissa pyörteet voimistuvat ja hiukset hakeutuvat kummallisiin suuntiin. Tässä polkkamitassa päälaen hiukseni vetäytyvät kosteina irokeesille ja haluavat tehdä niskan yläpuolelle jakauksen. Tyylikästä. Ja taas kaivataan kärsivällisyyttä.

Jos ja kun teidän lukijoiden joukossa on syystä tai toisesta hiuksia kasvattelevia naisia – Ja minähän tiedän, että teitä on! – olisi kiva kuulla kommenttejanne aiheeseen. Oletko keksinyt toimivia niksejä hiusten kasvatukseen? Ja voihan ne vähemmänkin toimivat laittaa jakoon tai vaikka vain jakaa odottavia tunnelmia...

Breikki

Niin siinä käy, että kun erehtyy ihastelemaan sitä, että on saanut olla terveenä, saa pari tautia peräkkäin. 

En tiedä pitäisikö tästä syyttää 50 ihanaa työkaveriani vai mistä kiikastaa, mutta joululomalla ja sen jälkeen on tullut tuhnutettua suorastaan luvattoman paljon verkkareissa kotona. Joulukiloja ei päässyt kertymään vatsataudin ansiosta. Loman jälkeen ehdin olla kokonaista neljä päivää töissä, kun flunssa iski. 

Että nyt on sitten vuorostaan saanut olla sairaana. Mutta eipä tässä mistään kuolemantaudeista ole onneksi ollut kyse. Onpa tässä sekin hyvä puoli, että olen aivan into piukassa palaamassa töihin huomenna!




Vastustuskyky – kyky vastustaa

Vastustuskyky on itse asiassa ihan mielenkiintoisesti muotoutunut sana. Kyvystä vastustaa tulee mieleen lähinnä negatiivisia mielikuvia – itse olen ainakin mieluummin jonkin puolesta kuin jotakin vastaan. Mieleen tulevat myös kiusaukset, joita on mitä ilmeisimmin syytä vastustaa. Sen sijaan sairauksia vastaan vastustuskyky on aivan erinomainen ominaisuus.

Vastustuskyky kytkeytyy vahvasti yleiskuntoon sekä joidenkin hivenaineiden saantiin. Olen aina ollut kohtalaisen laiska ottamaan mitään ylimääräisiä hivenaineita.  Viime aikoina olen sentään hieman ryhdistäytynyt ja nappaillut hiustenkasvatusprosessini takia muutamaa valmistetta. Statistiikka kertoo, että enemmistö blogiini ensimmäistä kertaa päätyvistä kävijöistä tulee sivuille nimenomaan hiuksiin ja hiustenlähtöön liittyvillä hakusanoilla, joten taidanpa kirjoittaa nykytilanteesta vielä erillisen postauksen...

Taitaa olla parannettavaa sekä liikunnan että hivenaineiden saannin saralla, kun vuosi on alkanut näin. Aika ironista, että uutenavuotena juuri toitotin, että jos vuosi 2012 oli henkisen kehityksen vuosi, niin vuonna 2013 keskityn fysiikkaan. Ihan tämä ei ollut mielessäni silloin. 

Ainakin saan aloittaa puhtaalta pöydältä.


tiistai 1. tammikuuta 2013

Uudenvuoden kotoilubrunssi

Aloitimme vuoden 2013 brunssilla. Sää tarjosi ihanan tekosyyn syödä kahdestaan kotona.


Ihana välimuoto

Brunssin perusmääritelmä lähtee tietenkin sanoista breakfast ja lunch, joista on yhdistelemällä saatu brunch. Brunssi on siis perusolemukseltaan jonkinlainen aamiaisen ja lounaan välimuoto. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään hobittien suosima 2nd breakfast vaan ihan itsellinen ruokalajinsa. 

Perinteisesti brunssi tarjoillaan myöhemmin kuin aamiainen ja aiemmin kuin lounas. Käytännössä moni kuitenkin nukkuisi viikonloppuisin näin rajatun kellonlyömän ohi, joten moni ravintola tarjoileekin brunssia klo 10–16 välillä.


Mikä erottaa jyvät akanoista eli brunssin aamiaisesta?

Mielestäni kellonaikaa tärkeämpää onkin sisältö. Brunssissa olennaista on tarjottavien sorttien määrä ja runsaus. Minun brunssiini kuuluvat ehdottomasti salaatit, hedelmät ja jokin makea jälkiruoka tai leivonnainen. Brunssi syntyykin aika helposti, kun lihottaa tavallista aamiaista näillä.



Meidän uudenvuoden brunssimme koostui näistä simppeleistä herkuista:

maalaisleipää ja voita
leikkeleitä ja juustoa
nauravia nakkeja
tuoremehua
kahvia
vihersalaattia ja tahinikastiketta
appelsiini viipaleina
pannukakkua ja kotitekoista vadelmahilloa

Hyvin yksinkertaisista tarjottavista syntyi kahdelle runsas brunssi. Niin yksinkertaisista, että reseptejä ei oikeastaan tarvita. Tässä kuitenkin omat tämänaamuiset suosikkini.

Pieni pannukakku kahdelle
1 muna
2,5 dl maitoa (tai kermamaitoa)
1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
voita

Vatkaa vispilällä munan joukkoon maito, sokeri, suola ja jauhot. Anna taikinan turvota 10 min ja laita sillä välin uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele vuoka. Kaada taikina piirakkavuokaa pienempään vuokaan (jos teet pannarin isoon, pyöreään piirakkavuokaan, voit tuplata annoksen). Ripottele päälle muutama voinokare. Paista noin 30 min. Anna jäähtyä haaleaksi ennen tarjoilua.




Tahinikastike salaatille
2 rkl tahinia eli seesamitahnaa
3 rkl maustamatonta jogurttia
1 rkl sitruuna- tai limemehua
1 pieni valkosipulin kynsi pieneksi pilkuttuna
1 rkl oliiviöljyä
hieman silputtua lehtipersiljaa tai muuta tuoretta yrttiä

Sekoita kaikki ainekset pienessä kulhossa. Ripottele kastiketta salaatin päälle. 


Sinnepäin tai sitten ei...

Salaatin ja tahinikastikkeen yhdistelmään isnspiroi jääkaapista löytynyt avattu tahinipurkki ja resepti tammikuun Oliviassa: lehtikaalia, granaattiomenaa ja tahinia. Oma toteutukseni oli jotakin todella sinnepäin tai oikeastaan aika kaukaa haettua, koska keskeisiä aineksia ei löytynyt jääkaapista ja ilma oli niin luotaantyöntävä, että kauppaan ei todellakaan tehnyt mieli lähteä. Lehden resepti taisi olla enemmänkin lämmin ruoka tai lämmin salaatti, kun omani oli lähes tavallinen vihersalaatti. Kastike toi siihen kuitenkin ruokaisuutta ja yllättävyyttä. 

Oikeastaan tämä on minulle aika tyypillinen tapa kokkailla. Innostun reseptistä, mutta maltan harvoin tehdä ruoan täysin ohjeen mukaan... Tämänpäiväisessä salaatissa ei ollut mitään ihmeellistä. Lisäilin vain tavalliseen vihreään salaattiin ohueksi vuoltuja porkkanoita ja vähän avokadoa. Alkuperäistä reseptiä täytyy kyllä päästä kokeilemaan, sen verran herkullinen ruokakuva oli lehdessä. (Reseptiä en valitettavasti vielä löytynyt netistä, mutta lehdestähän se löytyy...) Muutenkin täytyy maistaa lähiaikoina lehtikaalia, tuota tämän hetken it-vihannesta, niin herkullisia reseptejä on vilahdellut lehdissä ja mm. Kauhaa ja rakkautta -blogissa.

Mukavaa alkanutta vuotta 2013 kaikille! Kohdelkoon se meitä kaikkia hyvin. Syödään paljon brunsseja ja ollaan hyviä toisillemme! 

Kuvat: ©Annan.