Työnhakua, osa 1

Työnhaku on nyt sitten virallisesti käynnistynyt. Ensimmäiset hakemukset on lähetetty ja ensimmäiset vastaukset myös saatu. 


1. Kiitos hakemuksestasi mutta olemme juuri palkanneet henkilön tähän tehtävään.


2. Saimme määräaikaan mennessä runsaasti hakemuksia yllä mainittuun tehtävään. Valitsimme jatkoneuvotteluihin henkilöt, jotka parhaiten vastasivat toimeksiantajamme tämänhetkistä tilannetta ja tarvetta. Valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut Sinuun.

Ehkä tällaisella hakemuksella erottuisi? Kuva: Wikimedia Commons.

Huokaus. Kun nyt pääsisin haastatteluun asti, niin saisin jotenkin tsempattua itseni positiivisemmalle mielelle tämän projektin suhteen!


Tukijoukot
Lähipiiri on tukenut ihanasti. Mies sanoi, että niiden pitäisi vain ymmärtää, millainen kultakimpale olen. Ja sitten eräs ystävä lähetti tällaisen kirjeen:

Ihana, ihana K.

Välillä mietin, että jos lähipiirin ammatti-ihmiset näkevät hyvät puoleni, miksi en saa tätä upeaa ammattitaitoisuuttani välitettyä hakemuksissa? Jos kutsuja ei kuulu, alan kohta epäillä, olenko se Idoli-koelaulaja, joka ei pääse jatkoon, vaikka äiti ja kaverit ovat aina kehuneet taitavaksi.


Epävarmaksi vetää sekin, että jos pääsisinkin haastateltavaksi, edessä on eräs vakava ongelma. En osaa olla edukseni haastatteluissa. Olen esimerkiksi useamman kerran, jostain käsittämättömästä syystä, heittänyt todella huonon vitsin haastattelutilanteessa. Varmaankin olen näin yrittänyt kompensoida ylijännittynyttä olemustani  näennäisellä rentoudella. Jälki on ollut karua.


Voi tätä epävarmuuden määrää! On se jännä, miten helposti identiteettinsä ja itsevarmuutensa hukkaa tullessaan torjutuksi. 


Mutta yritetäänpä huokailun ja voivottelun sijaan etsiä pari ratkaisuakin: haastan teidät kertomaan parhaat työhaastattelustrategianne! Palkintona erään vitsiniekan ikuinen kiitollisuus.

Moderni hikari ostoksilla

Keskiviikkona pyrähdin asioille keskellä päivää. Suoraan Lupolon simpukka-tomaattikeitolta auringonpaisteeseen! Suorastaan huikean ihanaa!

Gwyneth Paltrown tähdittämä Lindexin Modern Preppy -mallisto oli ollut niin paljon esillä, että piti päästä hypistelemään. Etenkin sitä palmikkoneuletta... 

Kaunis.

Bloginäkyvyys ja massiivinen mainoskampanja tekivät tehtävänsä. Halusin pukeutua kuin moderni hikari! 

Vaikka raikkaat värit, raidat ja pallot toimivat ihan sellaisenaankin, myönnän avoimesti, että kokoelman vetovoima taisi perustua ainakin omalla kohdallani lähinnä ihanaan Gwynethiin - onhan hän tähdittänyt kaikkia tietyn aikakauden lempielokuviani Seitsemästä Sliding Doorsiin. Ihailuni on koko lailla varauksetonta. Harmi vain, että tähtöstä on nähty valkokankaalla viime vuosina vähemmän. Olen nähnyt yhden jakson Paltrown tähdittämästä todella sympaattisesta ruokaohjelmasta, jossa reissattiin eteläisessä Euroopassa. Haluaisin ehdottomasti nähdä lisää, mutta mikähän ihme sen ohjelman nimi olikaan...? (Jos muistat, vinkkaa ihmeessä!)

Paitakin sen tietää: The Good Life is Right Here!

Vaaterekkien äärestä lähdin tinkaamaan (turhaan) Canon PowerShot G1 X -kameraa Rajalaan. 

Huokaus. Ei herunut alennusta eikä edes kameraa. Kaikki kamerat kuulemma menevät, mitkä vain onnistuvat saamaan. Lupasivat armeliaasti soittaa, jos ja kun saavat niitä lisää. Jossakin vaiheessa on siis arvatenkin luvassa postaus tästä aiheesta...


Matkalla pysähdyin Kluuvissa. Ja kas! Siellähän oli kovasti kehutun Inglotin liike! 

Kolmen pyöreän napin palettiin mahtui kaksi peiteväriä ja kulmavaha. Hintaa setille kertyi varsin kohtuulliset 24,50 e. Muutaman päivän käytön jälkeen uskallan suositella laatua. Luomiväreissäkin oli pigmenttiä vaikka muille jakaa. Esimerkiksi keltaista ei todellakaan tarvinnut hinkata kämmenselkään nähdäkseen värin. Käteni oli hetkessä kanarialinnunkeltainen. 

Lisäksi mukaan tarttuivat kauan kaipaamani vaalea kulmakynä ja valkoinen rajauskynä sisärajauksiin. Ja kun näin sivellinten matkasetin, en voinut vastustaa kiusausta...

Kauniit.

Käteen jäi enemmän kuin tarpeeksi, ja kevätpäivä oli yhtä kaunis kuin tänäänkin - toivottavasti saadaan nauttia tällaisista keleistä viikonloppu! 


Voikaa hyvin!


P.S. Näin hikariteemaan sopivasti on pakko tarttua pariin tähän tekstiin sattuneeseen hankalasti taipuvaan vierassanaan (Paltrow  ja Inglot). Sääntöhän menee niin, että jos vieraskielisen kirjoitusasu päättyy konsonanttiin ja ääntämisasu vokaaliin, taivutuspääte lisätään heittomerkin kera. Esim. Matkustan Bordeaux'hon.


Vaan kumpi onkaan oikein: Paltrown vai Paltrow'n, Inglotin vai Inglot'n?
Tässäpä pieni kielipähkinä kiinnostuneille ;)

Ihanan epämukavaa

Pahoittelen, että postausväli venähti tahattoman pitkäksi, kun painoin kaikista puheista huolimatta alkuviikon ympäripyöreää päivää. Mutta syy oli hyvä: pakenin tunturille muutamaksi päiväksi. Siellä vain ajattelin, seurustelin, liikuin, söin, join.

Pitkästä aikaa epämukavuusalueella

Edellä mainituista yksinkertaisista aineksista huolimatta päädyin tekemään uusia ja odottamattomia asioita.

1)  Matkaseura oli entuudestaan tuntematonta (kyllähän matkaseura nyt pitää tuntea, että viihtyy)   2)  laskin ensimmäistä kertaa lumilaudalla (eihän tällainen liikunnallisesti lahjaton voi mitenkään kyetä sellaiseen) sekä   3)  ajoin armeijan telaketjuvaunulla tunturin huipulle (need I say more).

Kamerani ei tallentanut näistä tilanteista yhtäkään. Mutta uskottehan, jos sanon, että höykyttävän kuljetusvaunun kiivetessä tunturille, auringon kajon värjätessä maiseman, silmät ja suu jäivät auki kuin pikkulapsella. En pystynyt enkä halunnut niitä sulkea. Paluumatkalla taivaan valaisivat Jupiter, Venus ja revontulet.

Kuva: Wikimedia Commons.

Mahtavia kokemuksia, keskusteluja ja illanviettoja. Ja aivan uudistunut olo ja mieli. 

Olisiko sittenkin niin, että joskus todellinen epämukavuus syntyy liian turvallisissa oloissa?

Siispä uteliaisuutta ja seikkailumieltä ensi viikkoon!

Yksinkertaisia totuuksia

Viime viikolla repsahdin. Uudenvuodenlupaukset unohtuivat, kun tein joka ilta töitä kuuteen tai seitsemään. Nyt vain on sellainen aika, vakuuttelin itselleni. Mutta eivät nämä kiireet tästä ihan heti tule helpottamaan, vaikka mitä tekisin. Ehkä voisin saman tien tehdä vähemmän ja elää enemmän?

Mutta nämä tämäntyyppiset ratkaisuthan pitää tehdä ihan itse. Tässä muistutuksena itselleni ja teillekin muutama yksinkertainen ratkaisu tilanteisiin, joissa maailma ei tunnu tajuavan, mitä haluat.

Mukavaa viikonloppua! Oma harmaa päiväni saa pian väriä hyvästä ruoasta ja elokuvasta!

Valmennusta elämään

Minulle käy usein niin, että jokin ikävänä tai epäonnistuneena pitämäni asia yllättää positiivisesti. Sitä huomaakin vuosien välttelyn jälkeen pitävänsä marsipaanista, tai sitten vastenmielisestä urakasta innostuukin loppujen lopuksi, kun asiaan vain ryhtyy. Haukuin taannoin kuumehoureissani Ellen lehtenä noin niin kuin ylipäätään. Miamin lentokentällä päätin jostakin syystä antaa lehdelle uuden mahdollisuuden. Kävikin niin, että tästä Ellestä pidin. 

Elle USA, March 2012 / Elle.com.

Vain pintaa?
Suurin osa lehden sisällöstä oli mainoksia. Mutta millaisia! Ellen muotinumero oli kuin isojen tyttöjen kuvakirja - ihania prinsessoja satumaisissa maisemissa. (Ja siis todella voidaan puhua melkein kirjasta, kun paksuutta on 1,5 cm, sivuja 498 ja painoa keittiövaa'alla punnittuna 998 grammaa.)

Tämän mainoksen uhriksi jouduin...

Lehden kaikkein parasta antia oli kuitenkin neljän sivun juttu, jossa ei ollut yhtä ainutta kuvaa: Don't Let Your Emotions Make You Their Bitch. Kuulostaa erittäin ei-lupaavalta, tiedän... Lukeminen kuitenkin kannatti.

Luettu on. Huomaa autenttinen taitos.

Bliss Broyardin juttu kertoo skeptikon (hän itse) ja life coachin kohtaamisesta sekä niistä avaimista, jotka hän valmentajaltaan sai. Juttu jäi niin kytemään mieleeni, että halusin lukea sen eilen uudelleen ja, noloa mutta totta, tehdä alleviivauksia. Melko yllättävää lehdeltä, joka ei viimeksi inspiroinut minua lainkaan. Ajattelin jakaa tärkeimmät oivallukset teidän kanssanne. Omat kommenttini merkkasin lilalla.


Mikä mättää? Ehkä löydät syyn omasta toiminnastasi
Toimittaja Broyardin lähipiirissä yhä useampi oli joko alkanut käydä elämänvalmennuksessa, harkitsi sitä tai jopa valmentajaksi ryhtymistä. Elämänvalmentajat auttavat esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, kun elämän peruspalaset tuntuvat olevan kunnossa mutta silti jotakin tuntuu puuttuvan: on työ josta pitää, rakastava puoliso ja ehkä lapsiakin, matkustellaan jne. Silti jotakin tuntuu puuttuvan. Iso kysymys on "Onko tässä kaikki?"


Nämä ovat todellakin ensimmäisen maailman ongelmia, tiedän. Mutta niin on kai masennuskin. Silti ne ovat todellisia kyseisen henkilön kohdalla. Ilmankos elämänvalmennus on pulpahtanut pinnalle Suomessakin, ainakin lehti- ja blogimaailmassa. Tyypillinen polku näyttää olevan, että aluksi kirjoitetaan blogia elämänhallinnasta ja -taidosta, sitten päädytään life coaching -viikonloppukurssille, jatkavatpa jotkut valmentajiksikin asti.


Toimittajan oma valmentaja Laurie Gerber oli käynyt läpi saman kuvion. Elämän peruspalaset olivat jopa kadehdittavassa kunnossa, mutta silti hän oli tyytymätön. Toiveissaan Gerber näki itsensä hoikkana, joogaavana naisena kodissa, joka kylpi valossa. Todellisuudessa hänellä oli ylipainoa, hän teki 70-tuntista työviikkoa ja asunto oli masentava (vaikka olikin kolmio Manhattanilla). Hän päätti tehdä asialle jotakin. Käytännössä hänen täytyi liikkua enemmän, syödä paremmin, vaihtaa alaa, rajoittaa töihin käyttämäänsä aikaa ja lisätä laatuaikaa miehensä ja perheensä kanssa. Siis melkoinen elämänmuutos.


Life coach Gerberin lähestymistapa on varsin käytännönläheinen: on tehtävä asioita, jotka edistävät omia tavoitteita. Jos haluaa voida fyysisesti paremmin, on liikuttava. Jos lenkki jää tekemättä, seuraa rangaistus (pitää luopua jostakin mistä pitää, esimerkiksi yöllisistä savukkeista, kuten Broyard joutui tekemään). 

Este. Oliko se siinä ennestään vai onko se oma luomuksesi?
(Kuva: EveryStockPhoto.)

Bullshit reasons for not doing what makes you happy
Vapaana kirjoittajana Broyard tunsi jatkuvaa riittämättömyyttä siitä, että kirjoitti liian vähän.  Hän esimerkiksi teki paljon välttämättömiä kotiaskareita. "I need a clean house for my sanity", Broyard perusteli. Valmentajan vastaus oli: "It's never going to be better for your sanity to clean your house than to get your writing done."


Me keksimme kaikenlaisia tekosyitä, joiden takia emme voi toteuttaa unelmiamme. Usein toimintamme on ristiriidassa unelmiemme kanssa. Ulkopuolinen näkee oman elämämme ongelmat selkeämmin. Joskus samat neuvot voi tosin saada suorapuheiselta ystävältä. Gerberin mielestä huono omatunto on vain harhautusliike: Sanot tekeväsi X:ää, mikä edustaa ihanteitasi. Sen sijaan teetkin Y:tä ja podet huonoa omaatuntoa. Koska podet syyllisyyttä, voit silti pitää itseäsi hyvänä ihmisenä. Vaikka alkuperäinen tavoite jäi saavuttamatta ja olo on kurja!


Valmentajalla oli monta elämänhallintaan liittyvää neuvoa toimittajalle. Toimittaja muun muassa joutui rajoittamaan viikoittaisten viinilasillistensa määrää. Vaikka ne Broyardin mielestä vapauttivat ja inspiroivat häntä, todellisuudessa hän tiesi itsekin niiden vaikuttavan suoraan hänen unensa laatuun ja siten kirjoittamisen kannalta välttämättömään keskittymiskykyyn.


Joskus siis tavoitteisiin päästäkseen joutuu luopumaan myös sellaisista asioista, joista todella pitää. Mutta joutuuko luopumaan liian paljosta? Tuleeko elämästä suorittamista kalenteri kourassa?


Ainakin Gerberille valmiiksi mietittyjen ratkaisujen menetelmä sopii. Hän ei halua vatvoa liikaa sitä, onko hänen toimintansa linjassa hänen unelmiensa kanssa: "Olen onnellinen, kun minun ei tarvitse neuvotella itseni kanssa ruokavaliostani, seksielämästäni tai vaikka lasteni kanssa käyttämästäni ajasta."


Mihin valmentajaa sitten tarvitaan? Myönnettävä se on: aika harvalla on (ainakaan aluksi) riittävästi tahdonvoimaa potkia itseään persuksille. Mukavuudenhalu vie voiton kurinalaisuudesta - silläkin uhalla, että unelmista tulisi todellisuutta, jos toimisi toisin. 


Toimittaja Broyard ei ollut varma, miten hänen oman tulevaisuutensa käy. Mutta ainakin hänellä oli nyt selvä kaava, jonka avulla hän pystyi kohdistamaan luovat energiansa oikeisiin asioihin ja tieto siitä, että tämä toimintatapa toimii ja rauhoittaa häntä. Ihan hyvä saavutus.


Jos kiinnostuit, koko alkuperäinen artikkeli on luettavissa täällä. Olisi kiva kuulla mielipiteitänne elämänvalmennuksesta. Onko se hyvä tapa päästä tavoitteisiinsa vai hippien metkuja?  Otan myös mielelläni vastaan aiheeseen liittyviä lukuvinkkejä!