maanantai 2. tammikuuta 2012

Edessä ihana vuosi!

Uusi vuosi on alkanut, ja se todella alkaa puhtaalta pöydältä. Maisemakin on kuin valkoinen kanvas, kun vihdoin saatiin lunta. Lupailin aiemmin listata toiveitani ja tavoitteitani tulevalle vuodelle, ja tältä se nyt näyttää.


Tavoitteet kirkastuivat, kun kävin ajatuksella läpi vuoden 2011 ja katsoin rehellisesti, mitä oikein tapahtui, miten voin, mitä tein ja mitä en tehnyt sekä millaisia ajatuksia nämä asiat minussa herättivät, nyt ja silloin. Kuukausi kerrallaan, välillä piinallisenkin tarkasti. 

Mutta niin se vain on, että nykyisyyttä ei ole ilman menneisyyttä. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. On tärkeää käydä läpi menneitä valintojaan ja niihin liittyviä tunteita, niin onnistumisia kuin kipeitäkin asioita.

Tässä kaikki?
Tulokset eivät ehkä näytä ulkopuoliselle niin järisyttäviltä, kuin miltä ne minusta nyt tuntuvat. Osasyy on tietysti siinäkin, etten ihan kaikkea viitsi täällä netissä repostella...

Erityisen ihmeellistä oli nähdä, mistä tingin - tietoisesti tai tiedostamatta. Tämä nainen näköjään tinkii itseään ilahduttavista pienistä asioista usein ja aivan liikaa. Laitoin ruokaa harvoin, näin ystäviäni vielä harvemmin, sukulaisia vielä tätäkin harvemmin, syksyllä alkanut liikuntaharrastus lopahti alkuunsa ja niin edelleen. En tinkinyt näistä asioista omasta tahdostani tai selkeänä valintana, vaan vähitellen ja huomaamatta. Lopulta toimin näin tietoisesti, pahasta olosta välittämättä. Tai välitinhän minä, mutta jatkoin silti. Priorisointi oli päin prinkkalaa.

Huonosti hoidetuissa ihmissuhteissa se näkyy esimerkiksi siten, että näen nyt joidenkuiden liikahtaneen minusta askeleen kauemmaksi. Eikä heitä voi tästä syyttää. Jonkinlainen herätys tapahtui silloin, kun soitin kaverille, ja hänen äänessään kuului aito hämmästys. Ja tämä vain siksi, että minä soitin hänelle. Mutta onneksi tiedän, että mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. 


Kun kysyy oikeita kysymyksiä, saa oikeita vastauksia
Mielenkiintoinen oppitunti tässä välitilinpäätöksessä oli se, että joskus parhaat esimerkkitarinat löytyvätkin omasta elämästä, ja niistä voi oppia paljonkin, jos vain haluaa. Vastauksia löytää niinkin läheltä kuin itseltään, jos vain malttaa kuunnella.

Toki tämänkaltaisia asioita voi pohtia ihan omin päinkin, mutta minua valmiit kysymykset helpottivat ajattelun jäsentämisessä. Käytin apuna jo aiemminkin mainitsemaani Huippuvuosi 2012 -suunnitelmaa. Aikaa kysymyksiin vastaamiseen menee, ainakin minulta meni useampi tunti useampana päivänä, mutta se todella kannattaa! Nyt näen ensi vuoden täynnä mahdollisuuksia ja pieniä konkreettisia tekoja, jotka tekevät minut onnelliseksi ja joita malttamattomana odotan.


Millainen se ensi vuosi sitten on?
Vietän aivan erilaisen, positiivisen, lempeän vuoden! Enemmän onnistumisen tunteita, enemmän pehmeyttä kovan tahdin sijaan. Ensi vuodesta ei kerrota kauhutarinoita kavereille, vaan se on täynnä hymyilyä, fiilistelyä, uusia asioita. 

Jos kaikki menisi putkeen...
Tammikuussa olisin täynnä uutta voimaa.
Helmikuussa hymyilyttäisi.
Maaliskuussa olisi uusien ideoiden aika. Tekisin ensimmäisiä siirtoja tulevan työn suhteen.
Huhtikuussa ilahtuisin jostakin isosti. Voisin myös nauttia ison projektin valmistumisesta.
Toukokuussa katse siirtyisi tulevaan. Tätä työtä olisi enää muutama kuukausi jäljellä.
Kesäkuussa voisin hoitaa projektit loppuun ja kertoa jo jatkosuunnitelmistani.
Heinäkuun lojuisin ja nautiskelisin. Olisin salaa innostunut jo uusista haasteista.
Elokuussa odottaisin uuden työn alkua kuin innokas koululainen.
Syyskuussa ulkoilisin töiden jälkeen ja hengittäisin raikasta syysilmaa.
Lokakuussa alkaisin varautua talven tuloon lempeästi lökötellen. Olisin ehkä enemmän kotihiirenä.
Marraskuussa nauttisin hetkestä.
Joulukuussa fiilistelisin joulua tätäkin vuotta enemmän.


Pieniä askeleita, ei mahdottomia tavoitteita. Onni on joskus aika yksinkertaista. Tästä tulee hyvä vuosi. Näen siinä niin paljon mahdollisuuksia ja hyvän mielen aiheita, että hymyilen jo valmiiksi. 

Millainen sinun ensi vuodestasi tulee?


Kaksi viimeistä kuvaa: Wikimedia Commons.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti