sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Ihanan epämukavaa

Pahoittelen, että postausväli venähti tahattoman pitkäksi, kun painoin kaikista puheista huolimatta alkuviikon ympäripyöreää päivää. Mutta syy oli hyvä: pakenin tunturille muutamaksi päiväksi. Siellä vain ajattelin, seurustelin, liikuin, söin, join.

Pitkästä aikaa epämukavuusalueella
Edellä mainituista yksinkertaisista aineksista huolimatta päädyin tekemään uusia ja odottamattomia asioita.


1)  Matkaseura oli entuudestaan tuntematonta (kyllähän matkaseura nyt pitää tuntea, että viihtyy)   2)  laskin ensimmäistä kertaa lumilaudalla (eihän tällainen liikunnallisesti lahjaton voi mitenkään kyetä sellaiseen) sekä   3)  ajoin armeijan telaketjuvaunulla tunturin huipulle (need I say more).

Kamerani ei tallentanut näistä tilanteista yhtäkään. Mutta uskottehan, jos sanon, että höykyttävän kuljetusvaunun kiivetessä tunturille, auringon kajon värjätessä maiseman, silmät ja suu jäivät auki kuin pikkulapsella. En pystynyt enkä halunnut niitä sulkea. Paluumatkalla taivaan valaisivat Jupiter, Venus ja revontulet.

Kuva: Wikimedia Commons.

Mahtavia kokemuksia, keskusteluja ja illanviettoja. Ja aivan uudistunut olo ja mieli. 
Olisiko sittenkin niin, että joskus todellinen epämukavuus syntyy liian turvallisissa oloissa?

Siispä uteliaisuutta ja seikkailumieltä ensi viikkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti