Urasuunnitelmia

Ensimmäisessä kirjoituksessani taisin kirjoittaa jotakin epämääräistä tavoitteiden saavuttamisesta. Tarkennetaan nyt vielä varmuuden vuoksi, että viittasin niillä töihin.


Töissähän on se jännä puoli, että niitähän on ihmisellä oltava, mutta melko usein niistä on joko pulaa tai niitä siunaantuu yli tarpeen. Olisikin hienoa, jos voisi satsata määrän sijasta laatuun. Tehdä töitä keskittyneemmin ja käyttää vähemmän energiaa vähäpätöisiin asioihin.


Kirsi Piha kirjoitti jokin aika sitten Option (nro 17/2011) Aikapoliisi-palstassaan ajanhallintaoppaasta, joka käsittelee juurikin tätä ongelmaa: jos on pakko nielaista inhottava, sätkivä sammakko (epämieluisa työ), on se parasta nielaista heti aamulla eikä vatvoa asiaa koko päivää.

Oppaan neuvo on, että koska emme kuitenkaan ehdi tehdä kaikkea haluamaamme, vähäpätöiset asiat pitäisi jättää kokonaan tekemättä ja keskittyä olennaiseen. Kuulostaa ylellisyydeltä, johon harvalla on varaa. Tosiasia on, että tällaisia sammakkovalintoja voivat tehdä vain kohtalaisen korkeassa asemassa olevat henkilöt. Johtajan hommiinko siis haluaisin? Vaikea sitä on kuvitella, vielä pitkään aikaan. Vielä on upean paljon opittavaa.


Mutta miten sammakot, kirsipihat ja johtajuus liittyvät omiin suunnitelmiini?  Kun kerran olen luvannut tehdä tavoitteistani julkisia, niin tässä niitä nyt sitten tulee.

Haluan...
1) näköalapaikan, jossa näen viestinnän kenttää mahdollisimman monipuolisesti
2) oppia parhailta
3) näyttää osaamiseni
4) keskittyä olennaiseen


Tarkennetaanpa vielä.
1) Ensi syksynä työskentelen innostavien asioiden parissa hyvien ihmisten kanssa.
2) Kun minulla on riittävästi kokemusta, en jää paikoilleni. Joko ylenen tai jatkan eteenpäin.
3) Kuuntelen itseäni myös silloin. Pysyn rehellisenä näille tämänsyksyisille tunteille, jos ne vielä ovat olemassa.
4) Punnitsen myös oman yrityksen mahdollisuutta.


Ehkä uskaliain haaveeni on tuo viimeinen. Mutta yrittäjyys houkuttelee ja hirvittää. Ja omat taipumukseni tuntien siinä olisi varmasti omat haasteensa. Entä jos joskus määräisin itse oman työtahtini? Tekisin varmaankin vähintään yhtä paljon töitä kuin nytkin.


Entä mitä olen valmis tekemään näiden asioiden eteen? Tähän kysymykseen onkin vaikeampi vastata. Nyt osaan sanoa vain hieman viattomasti, että teen taatusti parhaani.


Siis tyylikkäästi urheilijan sä-passiivilla: Sä annat 110 % ja katsot mihin se riittää.

Leo Mechelin Nokian tehtaan valssipadolla v. 1913.

Kuvat: ensimmäinen Amazon.com, kaksi muuta Wikimedia Commons.