Taipuu vaan ei taitu

Tapani-myrsky toi vahinkoa monille mutta onnea minulle. Miten siinä niin kävi?


Menimme urheasti miehen kanssa mökille Turun suuntaan tapaninpäiväksi. Koko matkan ajan kuului autoradiosta liikennetiedotteita myrskytuhoista tihenevään tahtiin. Tiesimme jo, että sähköt olisivat määränpäässä poikki, mutta jatkoimme urheasti matkaa, vaikka jossakin vaiheessa meinasi jo uskallus loppua.


Perillä näki, että aika tavalla oli metsikköä riepoteltu. Silti suurin osa puista oli pystyssä. Olen aina ihaillut sanontaa taipuu vaan ei taitu, ja tämä sanonta oli ikään kuin tullut lihaksi maisemassa. Puiden taistelutahdon edessä oli vaikea perustella, ettemmekö jäisi yöksi. Siispä saunaa lämpimäksi ja illallista kehiin. 

Tämä puu taipuu Suomen Turun sijaan Reedsissä, Englannissa,
ja aikakin taitaa olla eri. Mutta pieni anakronismi sallittakoon...
(Kuva: Wikimedia Commons).

Pilkoin takki päällä taskulampun valossa vihanneksia foliopaketteihin kertakäyttöveitsellä ja olin ihan suunnattoman onnellinen. Miehen lämmittäessä saunaa luin kirjaa ja nukahtelin. Ja joulukuun syksyisessä lämpötilassa kelpasi grillata. 


Saunaa lämmitettiin pitkään, että yöpymispaikkamme saunakamarikin lämpenisi. Nukahtaessani noin yhdeksän aikaan illalla mittari näytti kuuttatoista. Pukeuduin siis kaksiin housuihin ja kahteen pitkähihaiseen kahden peiton alla. Liika on liikaa. Keskellä yötä heräsinkin sitten jonkin sortin lämpöhalvaukseen, kun lämpötila ei ollutkaan laskenut, vaan mittari näytti yli kahtakymmentä astetta.


Mitä tästä opimme? 
1) Nukkuessa voi tulla liian kuuma. (Mies on ikionnellinen tästä myönnytyksestä.)
2) Sähköttä tein juuri niitä asioita, joista eniten nautin ja joihin minulla ei muka ole aikaa. Laitoin ruokaa, luin, saunoin, lepäsin. Ihanan yksinkertaista.

Lääkitys kohdillaan.

Kaikesta huolimatta matkalta mukaan tarttui pieni flunssanpoikanen, jota nyt parantelen lempeällä inkivääri-hunajateellä. Mutta ei se mitään. Minulle mökkireissu oli ihana pieni seikkailu.


Ymmärrän toki, että useampi vuorokausi näissä olosuhteissa olisi karsinut ylimääräisen hempeilyn minustakin. Toivon voimia kaikille myrskytuhoista kärsiville!

P.S. Olen aloittanut Kutri.netin Huippuvuosi 2012 -kysymyksiin vastaamisen. Suosittelen! Omia menneen ja tulevan puimisiani sekä toivottavasti myös konkretiaa luvassa viimeistään vuodenvaihteessa!