Saman onnistumisen ja hyvänolon tunteen voi palauttaa mieleen ajattelemalla omaa voimaväriään aina silloin, kun tuntee tarvitsevansa ripauksen itsevarmuutta. Esimerkiksi ennen työhaastattelua, treffejä, esiintymistä tai muuta jännittävää tilannetta.
Kokeiltu on
Nykyiseen työhöni hakiessa esimerkiksi. Tuolloin annos itsevarmuutta saattoi olla jopa ripauksen yli... Viime kehityskeskusteluissa nimittäin lähiesimieheni kertoi anekdootin työhaastattelustani. Haastattelun päätteeksi minulta oli kysytty, onko vielä jotakin, mitä haluaisin sanoa haastattelijoille ennen lopullista valintaa. Olin kuulemma sanonut: "Palkatkaa minut. Ette tule pettymään." Oikein häkellyin tämän kuulutuani. Olinko todella sanonut jotakin noin itsevarmaa? Selvää voimavärin vaikutusta, sillä muistan psyykanneeni itseäni haastatteluun sitä ajatellen.
Minun voimavärini on oranssi, vaikka mikään lempivärini se ei ole. En koskaan pukeudu oranssiin. En myöskään maalaisi vaikkapa oranssia seinää kotiini. Silti väri itsessään saa minut hyvälle tuulelle. Siinä on positiivista energiaa ja iloisuutta. Sitä voi nauttia myös sisäisesti esimerkiksi porkkanoiden ja appelsiinien muodossa.
Tämän päivän harmaudessa sopi muistella eilistä aurinkoa. Niin sisäistä kuin ulkoista.
Sopparesepti on hieman muokkailtu versio Hesarin Kuin luodut toisilleen -sarjan kurpitsakeitosta. Vihreät haitulat sopan seassa ovat tuoretta korianteria.
Ja lopuksi vielä vilaus muun muassa oranssia sisältävästä ilonaiheesta, josta kirjoitan pian lisää…
Mukavaa ja voimallista viikkoa!
Kuvat ensimmäistä lukuun ottamatta: ©Annan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti