perjantai 29. kesäkuuta 2012

Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa...

Miksi kysyä, jos tietää jo vastauksen?

Suomalainen palkkasalaisuus on syvältä
Melkein jokaisessa työpaikkailmoituksessa kysytään nykyään palkkatoivetta. Työnhakija sitten puntaroi ilmoituksessa asetettuja toiveita ja vaatimuksia ja arvioi sopivan korvauksen vapaa-aikansa menettämisestä. Jotenkin uskoisin, että työnantajalla on melkoisen vakaa käsitys siitä, mitä aikoo tehtävään valitulle maksaa. MIKSI IHMEESSÄ SITÄ PITÄÄ SITTEN KYSYÄ?!  

Tuntuu, että tässä tarjouskilvassa pärjää se joka huutokauppaa työpanoksensa sopivimpaan hintaan. Toisin sanoen siihen, mitä työnantajakin on ajatellut. Tämä kissa–hiirileikki on mielestäni useimmissa suorittavan tason tehtävissä täysin turha välivaihe. Jos työnhakija on neuvotteluasemassa, hän neuvottelee palkkansa kyllä kohdilleen. 

Faktahan on, että palkka on melko painava motivaattori ja arvostuksen mitta jokaiselle, mutta myös elämisen kannalta välttämättömyys. En ole mielestäni tavoitellut mitenkään mahdottomia summia pyytäessäni kokolailla suomalaista keskiansiota. Joitakin kertoja sitä on kuitenkin pidetty korkean puoleisena, vaikka tehtävät ovat olleet vaativiakin. Joudun vain arvailemaan, millä kerroilla palkkatoive on ollut karsivana tekijänä kohdallani.

Mihin te muut olette päätyneet palkkatoiveita asettaessanne? Oletteko sortuneet yli- tai alihinnoitteluun?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti