lauantai 28. tammikuuta 2012

Aikalisä


Kävi sitten niin, että valkotakkinen mies kirjoitti sairaslomaa. Ei yhtä eikä kahta vaan viisi päivää. Ensimmäisestä vuorokaudesta olin hereillä noin seitsemän tuntia. Mielenkiintoista kääntää rytmi tällä tavalla ympäri. Nyt olisi sitten aikaa kirjoittaa tännekin, mutta luovuuden kanavat ovat yhtä tukossa kuin poskionteloni.

Silloin kun silmät ovat pysyneet auki, olen käynyt stalkkaamassa suosikkiblogejani uusien kirjoitusten varalta. Eipä ole kuulunut. Miten rasittavaa! Jos joku teistä on käynyt täällä samalla asialla, pahoittelen kovasti. Oman syyni pitkään päivitysväliin kerroinkin tuossa edellä. 
Muutama huomio (ja tuomio) naistenlehdistä
Ajankulukseni olen lueskellut joitakin naistenlehtiä, esimerkiksi Ellen kannesta kanteen. Sen mitä siinä nyt oli luettavaa. Lähinnä lehti koostuu kuvakollaaseista, joiden sekamelskasta ainakaan minä en saa mitään tyyli-inspiraatiota. Ihan kaikkea silmien väsymistä en panisi kuumehoureideni piikkiin. Minussa ei vain taida olla riittävästi materialistia.

Päivittäisannos nostalgiaa on aina paikallaan.
Oliviasta tykkäsin joskus, mutta jotenkin siinä on ikävällä tavalla alkanut näkyä toimituksen kolmekymppisyys. En ole uskaltanut ostaa lehteä sen jälkeen, kun eräs numero oli täynnä äitiysjuttuja. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lehden toimitus saa lapsia, mutta eivätkös perhelehdet ole erikseen? Vauvat ja Kaksplussat ja mitä näitä nyt on.

Trendiä tilasin nuorempana ja tykkäsin kovastikin. Paperilehteä en ollut ostanut aikoihin, mutta innostuin ostamaan sen hiljattain Trendin laadukkaiden blogien innoittamana. Se oli valitettavasti pettymys. Lehti oli melko ohut läpyskä ja jotenkin sekava kokonaisuus. Ehkä trendin pitäisi käyttää hyödykseen enemmän verkkosisältöjään. Googlaamalla löytyi uutinen, jonka mukaan Trendi.fi triplasi kävijämääränsä huippubloggarien avulla. Ikävöin jo nyt tässä kuussa tiensä päähän tullutta Helmi otsalla -blogia, josta sai ihan parhaat tyylivinkit.

Evitassa on ehkä naistenlehtitelineen uudehkoista tulokkaista eniten yritystä, mutta jokin sisällössä ei kuitenkaan vedä ihan loppuun saakka. Tämä on siitä erikoista, että pidän itseäni hyvinkin lehden kohderyhmään kuuluvana. Ruumiin ja hengen hyvinvointi on mainio teema lehdelle, mutta jotenkin kaipaisin hitusen syntisempääkin menoa. Saa nähdä, muuttuuko tilanne, kun lehteä pian uudistetaan.

Millainen sitten olisi täydellinen naistenlehti? 
Naistenlehtiä on ihan valtavasti ja uusia tuntuu putkahtelevan tämän tästä. Minulle täydellistä paria ei vain ole löytynyt. Aloitetaan vaikka sillä, mitä en lehteeni kaipaa. 

Naistenlehdistössä on liikaa terveysfasismia. Riittää, kun ajattelee hetkeä, kun ottaa lehden käteensä. Sitä on kotivaatteissa ja haluaa rentoutua hyvien juttujen parissa. Jos kaikki artikkelit käsittelevät vain täydellistä elämää, kuntoilua ja ruokaa, saattaa siihen asti levollista sunnuntaipäivää viettäneelle lukijalle tulla suorituspaineita.  Sama pätee myös ruokajuttuihin. Kaikkien reseptien ei todellakaan tarvitsisi olla ihan niin terveellisiä. Joskus myös se, mikä maistuu hyvältä, tekee ihmiselle hyvää.

Aina ei tämän alan lehdistössä tarvitsisi olla täysin objektiivinen. Nykyään mielipiteitä saa lukea vain haastatteluista ja kolumneista, mutta minusta persoonaa saisi olla pelissä enemmänkin. Blogimaailmasta voisi hyödyntää hyvällä tavalla omakohtaisuutta. Siinä on oma taikansa, kun karismaattinen ja kiinnostava ihminen lukee kiinnostavia kirjoja tai vaikka vain kokeilee kauneustuotteita ja kertoo, mitä hän niistä ajattelee. En tosin tiedä, miten kävisi toimituksen kosmetiikkalahjojen, jos sävy olisikin kriittisempi...

Luen asiajutut ja tutkivan journalismin mieluiten muualta, esimerkiksi Imagesta. Naistenlehdeltä odotan viihteellisempää sisältöä.

Julkkisjuoruja en myöskään unelmieni naistenlehteen kaipaa. Niissä luotan laatulehti Seiskaan. Eikä yhtään kohotella kulmakarvoja siellä! Seiskalla on vankkumattomat kannattajansa (ja vastustajansa) kaikissa yhteiskuntaluokissa. Olen esimerkiksi käynyt pitkän ylistävän keskustelun tästä aviisista yliopisto-opettajani kanssa. Hän on sentään runoilija ja kirjallisuudentutkija.

Millainen olisi se oikea?
Haluan lukea inspiroivia ja koskettavia tarinoita kiinnostavista kohtaloista. Haastateltavan ei aina tarvitsisi olla julkisuudenhenkilö, sillä tarinamme meillä on jokaisella. 

Jonkin verran höysteenä saisi olla hyötyjuttuja, esimerkiksi vinkkejä parempaan arkeen. Esimerkiksi työelämää ja työhyvinvointia käsitellään hämmästyttävän vähän lehtijutuissa ottaen huomioon kuinka monia se kuitenkin koskettaa ja että sille ei ole (ainakaan laajalevikkistä) erikoislehteä perustettu, toisin kuin vaikkapa viinille ja autoille. Liekö syy tähän se, että useimmat lehtialalla työskentelevät ovat freelancereita?

Ja tähän päälle pitäisi vielä saada sopivasti kauneutta, muotia (mieluiten moderni vintagepalsta!) ja kosmetiikkaa, että voitaisiin puhua naistenlehdestä. Yksinkertaisia ruokaohjeita ja hyviä ruokakuvia katselisin myös mielelläni. 

Miltä kuulostaa? Millainen sinusta olisi täydellinen naistenlehti?



Kuva: Wikimedia Commons.

3 kommenttia:

  1. Olen muuten sitä mieltä, että nimitys naistenlehti on hämäävä. Kyllä miehetkin niitä lukevat. Eivät ehkä tilaa, mutta lukevat kyllä, jos vaikkapa kesämökillä lehti jää lojumaan pöydälle.

    Mistähän sekin johtuu, että miesten(ei-pornografisten)lehtien tie on tyssännyt Suomessa niin pian? Veli ja Aku taisivat olla ainakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikaisia paranemisia! Olen itsekin kaivannut lisää kiinnostavia juttuja työelämästä, mutta toistaiseksi Taloussanomat on ollut ainoa, jolta niitä on löytynyt verkosta. Paitsi nyt kun tarkistin, en enää löytänyt niitä sieltäkään...

      Poista
    2. Kiitos! Tänään palasin töihin, kyllä tämä tästä. Köyhää on tosiaan työelämäjuttujen tarjonta. Optiossa niitä on jonkin verran, mutta aika rajatulta työelämän sektorilta.

      Poista