Mitä seuraavaksi?

Kun nykyistä määräaikaista pestiä on jäljellä puolisen vuotta, alkaa olla aika miettiä seuraavia siirtoja töiden suhteen. Mikä olisi paras tapa virittäytyä työnhaku-urakkaan?  Pari vuotta sitten, valmistumiseni aikaan, koin melkoista maailmantuskaa samasta syystä. Silloin kirjoitin näin:

NEET on kaunis lyhenne sanoista Not in Employment, Education or Training. Siis työtön, jolla ei ole opiskelijan statusta ja joka ei myöskään osallistu minkään sortin harjoitteluun. Oikeastaan valmistuneena, alityöllis­tettynä free­lancerina sovin samaan kastiin. En kuiten­kaan ole yksin. ”73 000 työtöntä nuorta”, otsikoi Ylioppilaslehti tuoreimman numeronsa kannessa. Kokonaan toinen asia on, kauanko sitä kehtaa kutsua itseään nuoreksi. 

Tekstin tyylilajia selittää ehkä se, että olin 26-vuotias tuore maisteri, jota ahdistivat epävarma tulevaisuus ja poikaystävän tuloilla siipeily. Etenkin kun lähipiirissä oli useampia leveää dinkku-elämää (Double Income, No Children) viettäviä ystäviä. Mutta ihan hyvinhän me pärjättiin. On mysteeri, minne se toinen palkka nykyään sujuvasti katoaa. 

Mutta mitkä asiat ovat sitten viime kerran muuttuneet? Työkokemusta ja ammatillista itseluottamusta on karttunut mukavasti. Olen päässyt suunnittelemaan ja vetämään isojakin projekteja. Olen saanut arvokkaita oppitunteja hankalammistakin tilanteista. Tällä tiellä olisi luonteva jatkaa.

Entä mitä teen tällä kertaa eri tavalla? Ainakaan en avaa vanhoja työhakemuksiani lainkaan. Tartuin silloin aivan epäolennaisiin asioihin. Vaahtosin olemattomasta työkokemuksestani suhteettoman paljon enkä edes esitellyt itseäni kunnolla. 

Tuttavilla on myös ollut rohkaisevia kokemuksia avoimista hakemuksista. Kivasti on motivoitunutta ja pätevää jengiä palkattu, vaikkei paikkoja varsinaisesti olisikaan juuri sillä hetkellä ollut auki. 


Nyt olisi enää tärkein vaihe edessä, eli sanoista tekoihin... Hieman hirvittää. Siispä vinkit ja kommentit, lämpimästi tervetuloa!




Jälkimmäinen kuva: MorgueFile.
Lisää aiheesta muualla: Ylioppilaslehti 09/2010, Kortistossa. Teksti: Anna-Sofia Berner.