Muuttopäivä

Tänään ilmassa oli sellaista lämpöä, joka tuntui sanovan: "Kohta se on ohi". Monet lintuparvet ovat jo lentäneet ikkunani editse kohti lämpimämpää ilmastoa. Niin kuin nekin tietäisivät, että on syyskuu. Hietaniemen uimarannalla näytti pari päivää sitten tältä. Enemmän hanhia kuin ihmisiä.

Muutto on tämänkin tipusen mielessä. On tullut aika kiittää ajasta täällä Bloggerin puolella. Rauhaa ja rakkautta muutti tänään Lilyyn. 

Uusi osoite on:

http://www.lily.fi/blogit/rauhaa-ja-rakkautta

Toivottavasti te vanhat lukijat säilytte matkassa mukana ja löydän Lilystä jokusen uudenkin. Luvassa on edelleen juttuja hyvään arkeen liittyvistä asioista, ruuasta, remontoinnista, arkisista ilonaiheista. Ja kevättä kohti varmaankin taas hieman töistäkin.

Kiitos näistä kahdesta ja puolesta vuodesta – tapaamisiin Lilyn puolella!

<3 Annan

Mitä tekisi kesäkurpitsasta?

Tähän aikaan vuodesta monella on kesäkurpitsaa yli tarpeen. Paistokset ja keitot ovat ratkaisu tähän positiiviseen ongelmaan. Tässä minun versioni! Molemmat ohjeet sopinevat myös karppaajille.

Kesäkurpitsapaistos

Tämä resepti on yksinkertaisesti paistettuja kesäkurpitsaviipaleita, juustoa ja kermainen bolognesekastike. Omannäköinen paistos syntyy, kun paistat viipaleet ja sävellät bolognesen oman makusi mukaan. Ja ei kun uuniin!

4 suurta annosta

3 keskikokoista kesäkurpitsaa 

1 sipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä viipaleina

400 g laadukasta jauhelihaa (naudan tai karitsan)

1,5 rkl tomaattipyreetä

1 prk (400 g) tomaattimurskaa

1 dl kermaa

1 dl vastaraastettua parmesaania

100 g mozzarellaraastetta

suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä maun mukaan

0,5 tl kuivattua oreganoa

0,5 tl kuivattua timjamia

ripaus sokeria

Laita uuni kuumenemaan 225°C asteeseen. Leikkaa kesäkurpitsat viipaleiksi ja levitä ne kahdelle uunipellille leivinpaperin päälle. Suolaa ja pippuroi. Laita paahtumaan (kiertoilma)uuniin noin 15 minuutiksi ja valmista sillä välin kastike.

Kuullota pannulla oliiviöljyssä hienonnettu sipuli, lisää joukkoon jauheliha ja ruskista. Mausta paistettu jauheliha suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle viipaloidut valkosipulit ja tomaattipyree. Kääntele hetki, jotta maut avautuvat. Lisää kastikkeeseen tomaattimurska, yrtit ja sokeri. Käännä tässä vaiheessa uunissa olevat kesäkurpitsaviipaleet ympäri ja paahda vielä n. 10 min.

Anna kastikkeen porista niin pitkään kuin jaksat, tai ainakin kunnes kesäkurpitsat näyttävät valmiilta. Lisää loppuvaiheessa kastikkeeseen 1 dl kermaa ja hauduta vielä muutama minuutti.

Kokoa paistos: lado lasagnevuokaan kerroksittain kesäkurpitsaviipaleita, jauhelihakastiketta ja juustoraasteita siten, että päällimmäiseksi tulee kastiketta ja juustoa. Anna muhia uunissa 200°C asteessa n. 25–30 min.

Rakuunan ja piparjuuren makuinen kesäkurpitsakeitto

Isot kurpitsayksilöt käyvät hyvin soppaan. Jääkaapissa oli pala piparjuurta kurkkujen säilömisen jäljiltä, sitä siis sekaan! Ja mausteeksi rakuunaa. Huom! Sekä piparjuuri että rakuuna ovat aromikkaita, joten makumaailmaltaan soppa sopii voimakkaiden makujen ystäville.

3–4 annosta
Iso kesäkurpitsa (omani painoi n. 900 g)
2 keltaista porkkanaa (muutkin vaaleat juurekset käyvät)

1 iso sipuli

2 valkosipulin kynttä

loraus oliiviöljyä kuullottamiseen

10 basilikan lehteä

n. 2 cm pala piparjuurta raastettuna (myös tuubiversio käy)

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

0,5 tl kuivattua rakuunaa

vettä

1,5 rkl maustamatonta tuorejuustoa (oli jääkaapissa, ei ole välttämätön)

1.5 dl kermaa

(tilkka maitoa)

Kuullota lohkottuja sipuleita ja kesäkurpitsoita isossa kattilassa oliiviöljyssä, kunnes alkavat saada hieman väriä. Lisää joukkoon pieneksi leikatut porkkanat ja pilkottu valkosipuli ja kuullota hetki lisää. Ennen veden lisäämistä mausta suolalla, pippurilla, basilikan lehdillä, rakuunalla ja raastetulla piparjuurella. Lisää kattilaan vettä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Keitä miedosti poreillen, kunnes kaikki ovat pehmenneet (n. 15 min).  Lisää sekaan tuorejuusto ja kerma. Anna kiehahtaa ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää lopuksi joukkoon hieman maitoa, mikäli haluat keitostasi ohuempaa ja pienen vaahdon sen pintaan. Keiton kaveriksi käy hyvin raejuusto!

Kuvat: ©Annan 

Meillä on taas koti!

Remontinjälkeinen elämä on vihdoin alkanut ja meillä on taas koti! 

Olemme ehtineet asua kotona jo hyvän aikaa, mutta toimitusaikataulusta johtuen viimeiset jälkiasennukset ja korjaukset tehtiin viime viikolla, ja nyt olisi luvassa ensimmäisiä kuvia lopputuloksesta. Pahoittelut radiohiljaisuudesta – en ole vielä keksinyt keinoa yhdistää vauvanhoitoa, kesäreissuja ja bloggaamista kovin hyvin… Vaan ehkäpä se arki kohta taas elokuun myötä alkaa.

Remontissa siis puolitimme suuren keittiömme kahdeksi huoneeksi. Tai oikeastaan rakensimme takaisin edellisen asukkaan purkaman palvelijanhuoneen, mikä on siis huoneiston alkuperäinen huonejärjestys. Tilaa pikkuhuoneelle löytyi, kun ruokapöytä siirtyi keittiöstä olohuoneeseen. Kuvassa näkyvän mustan tuolin paikalle olisi tarkoitus laittaa pieni aamiaispöytä, jokin kahvilanpöydän henkinen. Se oikea on vielä etsinnässä, joten nyt tila näyttää sitäkin avarammalta. 

Vaikka suunnittelimme, piirsimme huoneita sekä kalusteiden paikkoja moneen otteeseen, jännitin hieman etukäteen, millainen tilantuntu huoneisiin jää. Sitä kun ei oikein voi aistia paperilla ja pohjapiirroksissa. Olen kuitenkin oikein tyytyväinen lopputulokseen ja huoneiden kokoon. Molemmat ovat ihan kunnon huoneita, eivät mitään pikkunurkkauksia.

Lisäsimme keittiön puolelle uuden patterin, sillä edellinen asukas oli remontti-intoilunsa lomassa poistanut niistä toisen. Näillä helteillä lisälämpöä ei todellakaan kaipaa, mutta talvella yhdellä pikkupatterilla sinnitellyt keittiö on ollut turhan viileä, ja väliseinän myötä sitäkään vähää ei olisi riittänyt keittiön puolelle.  Löysimme talon henkeen sopivan uuden pylväspatterin edullisesti Itulan kautta. Tämä on myös remontin ainoa osuus, jonka kustannuksista vastasi taloyhtiö.

Keittiössä käänsimme jääkaapin, apteekkarinkaapin ja uunin sisäänsä kätkevät kalusteet 90 astetta. Samalla uuni ja jääkaappi vaihtoivat paikkaa: nyt liesi ja uuni sijaitsevat saman käytävän molemmin puolin ja jääkaapin lähellä on hieman laskutilaa. Itse asiassa keittiön käytettävyys vain parani ja kokkailun lomassa otetut askeleet vähenivät näistä muutoksista. Täydensimme kaapistoa ylöspäin valkoisilla kaapeilla. Tämä onnistui helposti Puustellin kautta, mistä edellisetkin kalusteet oli tilattu. 

Saimme runsaasti lisää säilytystilaa (kaappien syvyys on jopa 50 cm) ja samalla hyödynnettyä kolmen metrin huonekorkeuden paremmin. Uusia kaapistoja oli hieman vaikea mahduttaa kapeassa tilassa kuviin, mikä selittänee erikoisen kuvakulman…

Keittiön vasen puoli kaasuliesineen säilyi siis ennallaan. Ainoastaan pinnat maalattiin uudelleen. Remonttipölyjen laskeuduttua oli mukava asetella avohyllyyn tutut tavarat omille paikoilleen.

Lisäsin ikkunan viereen myös kaksi uutta avohyllyä keittokirjoja varten. Bloomingvillen keveät hyllyt olivat sopivasti kesätarjouksessa Domdom-verkkokaupassa.

Halusimme tehdä remontin 1900-luvun alussa valmistununeen talon henkeä kunnioittaen, joten vanhan oven puuttuessa teetimme pikkuhuoneen oven vanhan mallin mukaan puusepällä. Pieneen tilaan teetimme hieman tavallista kapeamman 70-senttisen oven. Halusin oven yläosaan etsattua lasia, joka päästää hieman valoa lävitseen, vaikka ovea tuleekin varmasti pidettyä auki suurimman osan aikaa. Ovi on tilassa kuin kotonaan, ja olen tyytyväinen, ettei tullut esimerkiksi sorruttua halvempaan liukuoveen. Oven toteutti Vihdin puutyö. Työ sujui hyvin ja aikataulussa. Olin myös iloinen, että puuseppä tuli itse paikanpäälle katsomaan mihin kohtaan ovi tulee, varmisti aukeamissuunnat ynnä muut yksityiskohdat.

Oven kohdalla tapahtui yksi minusta johtuva pikku moka, jonka kanssa voi kuitenkin elää. Puuseppä kysyi, laitetaanko ovi kynnyksellä vai ilman. Vastasin että ilman, ajatellen vain tilan jatkumoa huoneesta toiseen. Tämä vaikuttaa kuitenkin käyttöön siten, että pikkuhuoneeseen ei voi laittaa kuin hyvin ohuen maton, jotta ovi mahtuu aukeamaan. Tämä siis vinkkinä vastaavaa suunnitteleville ;)

Ja sitten vielä kurkistus pikkuhuoneeseen… 

Huonetta ei muutamaa seinälle ripustettua taulua lukuun ottamatta ole vielä sisustettu juurikaan, joten saatan laittaa muutaman lisäkuvan myöhemmin. Lastensänkyäkään ei vielä ole, kun hyväuninen kolmekuinen menee toistaiseksi oman sänkymme vieressä mainiosti. 

Huoneeseen mahtuu pieni oma ikkuna, paikka sängylle ja kaappi, ei juuri muuta. Vaan eipä sitä kai paljon muuta lastenhuoneessa kaivatakaan.

Ikkunan edessä näkyvä kampauspöytä oli meillä ennen eteisessä ja se kätkee edelleen sisäänsä kaikki meikkini. Niille täytynee keksiä uusi paikka viimeistään siinä vaiheessa, kun pikkuneiti muuttaa huoneeseen.

Tässä siis ensitunnelmia remontista! Kylpyhuoneen esittely jäi toiseen kertaan kameran akun loppuessa sopivasti juuri sillä hetkellä, kun olin ottamassa ensimmäistä kuvaa. Siitä enemmän ensi kerralla!

Terveisiä viihtyisästä Vääksystä!

Vääksy on yksi lapsuuteni kesämaisemista. Mummolassa vietettiin joka kesä vähintään viikko ja aika usein viikonloppujakin. Viime vuosina olen tehnyt sinne vain lyhyempiä, maksimissaan muutaman yön mittaisia visiittejä. Mutta nyt kun on elämässä vähemmän kiireinen vaihe ja olin vauvan kanssa vailla majapaikkaa, päädyimme viettämään remonttievakkomme ensimmäiset viikot Vääksyssä.

On käynyt niin, että oma mummolani lapsuuden piilopaikkoineen ja rantoineen on nyt oman tyttäreni mummola, ja olen siitä tavattoman iloinen! Päijänteen ja Vesijärven välissä sijaitseva pikkukaupunki on mielestäni aina ollut kaunis, mutta jotenkin paikka tuntuu nyt nousseen aivan uuteen kukoistukseen.

Nähtävää riittää useammaksi päiväksi. Voi esimerkiksi viettää hidastempoista helleiltapäivää katsellen laivoja vuoroin täyttyvässä ja tyhjenevässä kanavassa jäätelöä samalla nautiskellen.

Huomaa kuvan hääpari!

Tai sitten voi piipahtaa Vääksyn Myllyn myymälässä ostamassa valehtelematta maailman parhaita, lähellä viljeltyjä kaurahiutaleita*, pysähtyä matkalla Kahvila Sokerillassa ja jatkaa siitä sitten kiertelemään Vanhan Vääksyn pikkuputiikkeja.

Kiireetön kahvihetki.

Vääksyn vanha keskusta on täynnä viihtyisiä kyläkauppoja ja putiikkeja. Taidemaalari Nanna Suden äidin omistama Lauran kauppa on paikallinen klassikko, josta voi tehdä odottamattomia löytöjä. Suosikkini oli kuitenkin minulle uusi tuttavuus, vanhalle linja-autoasemalle avattu sisustus- ja vaateliike ZoomDesign, jonka valikoimat saivat hetkeksi huokailemaan, olenko Hamptonsissa vai pienessä päijäthämäläisessä kaupungissa. Valikoimiin kuuluu mm. Day Birger & Mikkelsenin ja Lexingtonin tuotteita.

Kahvittelun ja shoppailun voi yhdistää kauniin pinkissä rakennuksessa sijaitsevassa Ranskalaisessa kyläkaupassa. Alakerrassa voi soinnuttaa juomansa talon väreihin juomalla vaaleanpunaista sitruunalimsaa ja jatkaa sitten virkistyneenä yläkerran vaaterekkien ääreen.

Suosittelen myös Keinuhongan tilan Lihapuotia, josta haimme erinomaista entrecôtea grilliin. Liike oli juuri muuttanut uusiin tiloihin vanhassa keskustassa. Pieni miinus tosin siitä, että lihat ovat valmiiksi pakattuja. Liikkeen tunnelmaan sopisi vanha kunnon lihatiski mainiosti.

Valikoimissa on lihan lisäksi tilan omia viljatuotteita, Leibomo Limbbun leipää ja maalaiskananmunia.

Ja jos shoppailukierroksen jälkeen haluaa vilvoitella, on Vesijärven uimaranta lyhyen kävelymatkan päässä!

Kahteen vääksyläisviikkoon mahtui myös syntymäpäiväni. Tuntui niin ihanan nostalgiselta laittaa yhdessä äidin kanssa kahvipöytään vanha kunnon mansikkakakku, kesän lapsen ainoa oikea synttäriherkku.

Kakun kylkiäisinä graavilohivoileipiä saaristolaisleivällä ja oman maan raparperipiirakkaa.

Syntymäpäivän iltana tuli testattua myös Kanavan Kunkun burgerit miehen kanssa. Kun vauva viihtyi mumminsa kanssa, sillä välin villi ja vapaa lapseton pariskunta riehaantui ottamaan yhdet oluet purilaisen painikkeeksi.

Synttärilahja mieheltä.

Jos siis etsit mukavaa kotimaan matkakohdetta kohtuullisen matkan päästä pääkaupunkiseudulta, suosittelen Vääksyä lämpimästi!

*TJEU! Erään puurolle yleensä nyrpistelevän kymmenenvuotiaan kommentti: "Täähän on ihan sairaan hyvää!" Kaurahiutaleet ovat isoja, maukkaita vanhan ajan hiutaleita. Onpa puuron joukossa aina jokunen akanakin, mutta minusta ne tuovat vain luonnetta ja rehellisyyttä puuroon. Kaurapuuro kannattaa keittää muuten pussin ohjeen mukaan, mutta itse korvaan puolet vedestä kevytmaidolla.

Kuvat: ©Annan 

Edistysaskeleita

Remontti on ollut käynnissä nyt viikon verran, ja työt etenevät vauhdilla. Tässä hieman tilannekuvaa, tosin jo viikon takaa viime tiistailta: pikkuhuoneen seinä nousee ja kylpyhuone on purettu.

Sillä välin me olemme vauvan kanssa viettäneet kesäelämää äitini luona Päijänteen rannalla. Tässä vaiheessa voi vain odottaa, kun vauvan kanssa ei remonttipölyjen keskelle ole asiaa. Lueskella kirjaa ja katsella järvelle, kun vauva nukkuu päiväunia. Mies on kaupungissa ja vahtii sivusilmällä remontin edistymistä.

Ihan näin seesteistä ei toki koko aikaa ole ollut. Meillä on mieheni kanssa molemmilla taipumusta perfektionismiin, ja juuri oikeiden kalusteiden ja tarvikkeiden valinta on ottanut aikansa. Ehkä jotain kertoo sekin, että anoppi siteerasi häissämme Oscar Wildea: " I have the simplest tastes. I am always satisfied with the best."

Jottei totuus unohtuisi – sillä aikahan tunnetusti kultaa muistot – tässä vähän muistutusta itsellenikin, että monta, monta tuntia on vierähtänyt paperisten ja verkkokatalogien parissa. 

Aluksi selailtiin, tehtiin koirankorvia, merkkailtiin värilapuilla keskeisiä sivuja.

Sitten koottiin kivoimpia juttuja yhteen ihan perinteisellä leikkaa, liimaa, askartele -tyylillä.

Sitten niitä kivoimpia juttuja käytiin katsastamassa livenä rautakaupoissa ja kylpyhuonekalusteliikkeissä ja todettiin että osa oli vain paperilla kivoja. Huonekaluissa tuntuma on kuitenkin tärkeä osa toimivuutta ja laatumielikuvaa. Vetolaatikoissa skaalaa riitti oli hyvinkin heppoisista ja huterista jämäköihin, ja jotkut valaistut peilit oli selvästi fotoshopattu kuvastoissa näyttävämmän näköisiksi kuin luonnossa. Oli vaikea sanoa, oliko jotkut myyntinäyttelyiden kalusteet  koottu huolimattomasti vai olivatko itse kalusteet sekundaa. 

Painiskelimme aikamme sen kanssa, miten paljon olemme valmiit kylpyhuonekalusteista maksamaan. Lopulta päädyimme siihen, että tehdään nyt sitten juuri sellainen kylpyhuone kuin oikeasti halutaan, eikä taivuta liian monessa asiassa kompromisseihin. Omaan kylpyhuoneeseemme emme halunneet repsottavia valaisimen listoja tai lonksuvia laatikoita. Eli joku voisi sanoa, että aika paljon…

Kalusteet ja hanat löytyivät Duravitilta, ja hankimme ne maahantuoja LVI Juhani Niemeltä Espoosta. Kalusteiden listahinnat ovat kovat, mutta budjettipaineessa saimme rutistettua tuotteista ihan hyvät alennukset. Tutkailin jonkin verran mahdollisuutta tilata kalusteet netistä, mutta minusta noiden alennusten kanssa saimme suurin piirtein samaan hintaan. En myöskään olisi ehkä osannut tilata netistä esimerkiksi altaaseen oikeanlaista venttiiliä…

Kalusteilta halusimme modernia ilmettä ja tyylikkään kiiltävän pinnan, joka erottuisu mukavasti kaakeleiden hiekanvärisestä mattapinnasta. Kalusteista postailen vielä erikseen, mutta mainittakoon nyt jotakin kalusteista tärkeimmästä eli wc-istuimesta. Päädyimme valitsemaan Gustavsberg Artic -pöntön lähinnä sen muotoilun takia.

Kuva: Gustavsberg (muokattu).

Usemman kylpyhuoneremontin teettäneet ystävät vinkkasivat, että wc-istuimissa kannattaa huomioida myös varaosien helppo saatavuus ja asennus, mikä vaikutti myös valintaan. Tilasimme pöntön Netraudasta, mistä sitä saa vielä ainakin tätä tekstiä kirjoittaessa puoleen hintaan.

Remonttia on siis jäljellä vielä 3-4 viikkoa, ja kerron etenemisestä mahdollisuuksien mukaan. Vauva kainalossa sopivaa aikaa bloggaamiseen on toistaiseksi ollut hieman hankala löytää, joten voi olla, että tämä tapahtuu vasta remontin valmistuttua.

Heinäkuun alkupuolella pitäisi viimeistään olla luvassa shokeeraavia ennen ja jälkeen -kuvia!

Kuvat: ©Annan + Gustavsberg.

Kuulumisia

On vierähtänyt viikko jos toinenkin edellisestä postauksestani, mutta syy on hyvä. Hän täytti juuri kolme viikkoa.

Vauva-arki on lähtenyt sujumaan mukavasti. Ja mikäs tässä on ollessa, esimerkiksi näitä varpaita ihmetellessä. Voi sydän.

Remonttikin lähestyy. H-hetki koittaa kymmenen päivän päästä, ja oikein jo kutkuttaisi päästä siitä kirjoittamaan! Lupaan päivittää kuulumiset mm. kalustevalinnoista lähipäivinä, kunhan pikkuneiti suo sopivan tauon.

Nyt käykin jo kutsu vaipanvaihtopuuhiin.

Kuva ©Annan.

Sävy sävyyn

Remonttisuunnitelmat etenevät ja katse alkaa siirtyä isoista linjoista yksityiskohtiin, kuten kaakeli- ja maalisävyihin.

Viime tekstissäni mainitsinkin, että Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin -kirjasta voi saada hyviä vinkkejä muun muassa oikeiden värisävyjen löytämiseen. Kirjoittaja Sami Sykkö kertoo esipuheessa oppineensa sisustusarkkitehti Hanni Koromalta ensimmäiseksi, että huoneita ei maalata vaan koemaalataan sieltä täältä, jotta näkee miten värit käyttäytyvät huoneessa luonnon- ja keinovalossa sekä eri vuorokaudenaikoina.

Harvalla kotisisustajalla on mahdollisuutta ostaa useita erilaisia maalipurkkeja, vaikka pieniäkin, vain sävyjä testatakseen. Sävyt kannattaa silti tuoda kotiin testaukseen kiinnittämällä maalisävylappuja seinään.

Mies kommentoi luonnollisesti lappurivistöni nähdessään, että miksi seinällä on kymmenen samanväristä lappua. Maalarinvalkoisia kuulemma kaikki. Kummasti olen kuitenkin naispuolisten makutuomareideni kanssa löytänyt sävyistä runsaastikin vivahteita… Kuten eräs ystäväni totesi: miehet taitavat olla hieman suoraviivaisempia näissä asioissa.

Mielenkiintoista on myös, että monet sävyt, joita pidin maalikaupassa kivoimpina, rankkasin kotona ensimmäiseksi pois. Joukossa oli esimerkiksi saveen päin taittuvia lämpimiä harmaita. Niin se vain on, että sävy täytyy tuoda tilaan, jotta voi nähdä sen toimivuuden.

Valintatilanteissa olen todellinen jahkailija, ja nämäkin laput ovat olleet seinällä jo pidemmän aikaa. Nyt oma suosikki on tainnut viimein löytyä!

Hiekanvärinen kylpyhuone

Muistaakseni jollakin lomareissullamme hiekanvärinen hotellikylpyhuone sai minut esittämään hiljaisen toiveen, että minullakin olisi joskus sellainen. Ja niin minulla kohta onkin.

Emme mitenkään valtavan kattavasti käyneet läpi laattavalikoimaa, sillä kaakeleita todella riittää niin paljon kuin jaksaa selata ja kaupoissa rampata. Aluksi olimme päätymässä Laattapisteen luonnonkivimäiseen laattaan. Tai oikeastaan olimme jo valinneetkin nämä laatat. Mutta sitten aloin epäillä, miltä suuri (30x60 cm) laatta näyttäisi pienessä kylpyhuoneessa ja miten laattojen huokoisen hiekkamainen pinta toimisi arjessa. Näin jo itseni tuskissani hankaamassa mustaa sukkanukkaa vaaleista unelmalaatoistani. 

Kävi ilmi, että olin turhaan nirsoillut rautakauppavalikoimia, sillä sopivat – ja edellä mainittuihin verrattuna huomattavan edulliset – laatat löytyivät Värisilmästä. Samoin kuin maalisävyistä, laatoistakin kannattaa ottaa mallikappaleet kotiin ja katsella niitä jonkin aikaa.

Kylpyhuoneeseen tulee samaa Touch Ivory -laattaa kahdessa eri koossa, seiniin 25x38 cm ja lattiaan 10x10 cm. Sauma-aine tulee mahdollisimman lähelle laatan sävyä, jotta ilme säilyy rauhallisena eivätkä saumat tarpeettomasti ruuduta tilaa.

Laattoja valitessa pohdin, miten usein vaaleasta lattialaatasta ja saumoista saisi olla puunaamassa esimerkiksi kalkkivärjäytymiä. (Paistaako kenties jostakin läpi, että kylpyhuoneen siivous ei ole lempipuuhiani…) Mutta Värisilmän myyjä vakuutti, että nykyisillä sauma-aineet eivät enää yhtä herkästi värjäänny ja että lisäämällä saumasuojan värjäytymiä voi vielä ehkäistä. Joten pitäydyin siis suunnitelmissa käyttää samaa laattaa sekä seinissä että lattiassa, sillä tavoitteena on mahdollisimman yhtenäisen värinen tila.

Kuten kuvista näkyy, alkavat erityisesti nykyisen kylpyhuoneemme saumat vedellä viimeisiään. Samoin lattian ja seinän välistä irtoilee tiivisteitä. Nykyiset laatat taitavat olla 80-luvulta, jolloin talossa tehtiin putkiremontti.

Lavuaari on aika kaameassa kunnossa, sillä maalasin sen muuttaessamme ensi hätään pikaisesti kaakelimaalilla. Maalattua pintaa ei ole helppo pitää puhtaana ja se on myös sittemmin hieman lohkeillut. Mutta ehkä mikä tahansa on parempi kuin lohenvärinen marmorijäljitelmä?

Kylpyhuonekalusteiden valinta on ollut ehkä kaikista valinnoista työläin, mutta siihenkin on löytynyt vihdoin sopiva ratkaisu. Mutta siitä taidan kirjoittaa tuonnempana.

Nyt ulos ja aurinkoon!

Kuvat Gettyn kuvaa lukuun ottamatta ©Annan.

Remonttisuunnitelmia

Viime viikot ovat vierähtäneet niin käsittämättömän nopeasti, että alan ymmärtää kiireisiä eläkeläisiä.

Aikani on mennyt lähinnä kesäkuista remonttia suunnitellessa. Silloin uusimme kaupunkikaksiomme kylpyhuoneen ja rakennamme keittiöömme takaisin edellisen asukkaan sieltä purkaman palvelijanhuoneen.

Aluksi ajattelimme teettää suunnitelmat ihan sisustussuunnittelijalla tai -arkkitehdillä, ja muutama kävikin esittäytymässä ja arvioimassa kokonaisuutta. Hinnat saivat kuitenkin miettimään, josko kuitenkin selviäisimme urakasta itse. Tunteja on palanut mutta rahaa toisaalta säästynyt. 

Alustava suunnitelma näyttää tältä. Kuva tehty Floorplannerilla.

Aloitimme kilpailuttamalla remonttifirmat

Shortlistille pääsivät urakoitsijat, joita oli suositeltu tai joita kaverit olivat käyttäneet. Kilpailutus kannatti, ja kokemus oli muutenkin hyvä: etenkin kylpyhuoneen kohdalla opimme joka kerralla hieman lisää siitä, mitä tilassa voi, saa ja kannattaa tehdä. Vanhan talon ihanuuksiin kuuluu esimerkiksi nykysäännösten vastainen valurautakaivo ja syvälle kaivettu vesieriste. Toisaalta näiden ansiosta pääsimme vapaasti vaikuttamaan viemäreiden ja kalusteiden sijoitteluun, kun lattia avataan joka tapauksessa.

Jonkin verran uusi väliseinä aiheuttaa muutosta muissakin huoneissa. Ruokapöytä on tähän asti sijainnut keittiössä, mutta pikkuhuoneen haukatessa neliöitä se siirtyykin olohuoneeseen. Uusi Pirkka-pöytä on jo saapunut ja on kuin kotonaan erkkerissä. 

Sisustussuunnitelmia tehdessä lainasin kirjastosta sisustuskirjan Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisutuksiin. Opus on mainittu useissa blogeissa viime kuukausina eikä suotta – se sisältää  monia käyttökelpoisia vinkkejä maalisävyjen valinnasta huonekorkeuden ja tilantunnun korostamiseen. Kannattaa ehdottomasti tutustua ja odotellessa lukaista esim. Valkoisen Harmajan ja Sara K:n kuvaukset, mikäli kirja kiinnostaa!

Kuva: Gummerus.

Minusta tässä olisi aineksia vuoden kauneimmaksi tietokirjaksi! Kuvat ovat todella kauniita ja teksti sopivan kevyttä. Sisustusinspiraatio iskee välittömästi, kun alkaa miettiä ideoiden sovellusmahdollisuuksia omaan kotiin. 

Esimerkiksi tämä kirjan kuva sai miettimään, sopisiko pyöreä pikkupöytä meidänkin tulevaan pikkukeittiöömme. 

Hehän ovat kuin kaksi marjaa! Paitsi että arki ja röykkiöt. 

Ja apua, jouluvalot!

Miksi remontoimme?

68-neliöisessä kaksiossamme on kyllä tilaa kolmelle, mutta tavaroiden kanssa on hankalampaa. Säilytystilan puute on ollut asunnossamme tähänkin asti ongelma, mutta lapsen tavaroille ei yksinkertaisesti ollut paikkaa.  Tämä onkin pääsyy, miksi  remonttiin ryhdymme. Tähän asti olemme selvinneet yhdellä kiinteällä kaapilla eteisessä, vaatekaapilla makuuhuoneessa sekä siivous- ja liinavaatekaapilla keittiössä. 

Ensimmäinen ratkaisu oli tietenkin karsia nykyisiä tavaroita. Minä luovuin puolista kirjoistani ja mies valtaosasta DVD-kokoelmaansa. Kun kirjahylly lähti olohuoneesta, saatiin tilaa olohuoneeseen ja levyjen myötä vauvan vaatteet mahtuivat makuuhuoneen senkkiin.  

Jäljelle jääneet kirjat saavat toki paikkansa kotoa myöhemmin, mutta todennäköisemmin katonrajasta kuin massiivisesta kirjahyllystä. Muille tavaroille keksimme yhdeksi ratkaisuksi säilytyssängyn, joka onkin nyt tilauksessa ja saapuu puusepältä toukokuun lopulla. Lupaan laittaa kuvaa myöhemmin sängyn saapuessa. Myös kylpyhuoneeseen tulee lisää säilytystilaa.

Projekti etenee hiljalleen, ja tännekin tulee varmaan päivitettyä edistysaskeleita. Tällä hetkellä tosin laskettuun aikaan on alle viikko, joten odotettavaa ja suunniteltavaa riittää monenmoista.

Kaikkea mukavaa odotellessa siis kauniita kevätpäiviä ja iloista pääsiäistä!

Kuvaoriginaalit teoksessa Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin: Jaanis Kerkis. 
Muut kuvat ©Annan.