tiistai 2. lokakuuta 2012

Naps!

Sunnuntaina oli sitten se suuri päivä, kun kutrit katkesivat.

Kasvavat hiukseni sekoittuvat nyt entistä paremmin mallissa, jossa pisimmät hiukset yltävät hartioille. Hiukset saivat Studio Ysissä myös uuden, latvaa kohti vaalenevan persikkaisen sävyn.

Uutuudenviehätystä.
Omituista kyllä, tällä kertaa en katsonut kauhulla kampaajan lattialta lakaisemia latvoja. Lyhyempi malli tuntui heti kotoisalta. Nyt pari päivää myöhemmin mietin vain, olisiko pitänyt sittenkin leikata rohkeasti vielä enemmän...

P.S. Hieman ujostellen tuon lähikuvani tänne laitan, kun en ihan näin intiimejä otoksia ole toistaiseksi blogissani viljellyt. Vaan ovat ne muutkin omilla kasvoillaan esiintyvät bloggarit ilmeisesti hengissä selvinneet... 

2 kommenttia:

  1. Onpas pirteä kuva :) Ja ainakin tässä näkyy jo nyt, että leikkaus teki hyvää.
    Osin juuri sun pohdintojen vuoksi mulla on sama edessä. Ei tosin läheskään yhtä radikaali muutos, kun hiukset alunperinkin vain hipovat olkapäitä. Mutta taannoiset kaksi permistä tappoivat sen =/ Saa nähdä kuinka lyhyeksi se oikein pitää tempaista... :O

    Mutta joka tapauksessa hyvältä näyttää! Totuttele ensin tuohon ja sitten vielä lyhyemmäksi jos siltä tuntuu. Jos ei tunnu, niin anna kasvaa :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Morre! Vaihtelu virkistää, niin kuin sanotaan :)

    Tsemppiä myös omaan pätkäisyyn, olen varma, että lyhyempikin malli sopii sulle tosi hyvin! Kurja juttu, jos sen joutuu tekemään ikään kuin pakon edessä. En ole itse koskaan kokeillut permistä, mutta kuulostaa hurjalta!

    VastaaPoista