Houkuttava liekki

Viime viikon seminaari jätti minut ristiriitaisiin fiiliksiin. Näin upeita case-esimerkkejä siitä, mitä viestintä parhaimmillaan on. Polte päästä samaan syttyi roihuksi. Sitten luin Pilkun paikasta anonyymin tunnustuksen Viestinnän ammattilainen – superihminen? 

Kirjoittaja paljasti tekstissään avoimesti viestintäalan epäterveen tahdin ja vaatimukset. Hänen kohdallaan se johti työuupumukseen.

Voimat lopussa.

Olenkohan hullu halutessani tälle alalle? Juuri viestintäalalla muutos on kiivainta eikä loppua kehitykselle ole näkyvissä. Eräs viestintäihminen kertoi, että vuonna -95 hänen työpaikallaan vain esimiehellä oli internetyhteys – muilla se olisi ollut tietoturvariski. 

Niin paljon on tapahtunut jo viidessä vuodessa. Silloin, kun tavattiin mieheni kanssa, sovittiin, että hän tekee kaveripyynnön Facebookissa. Se oli silloin cool. Lämmin kiitokseni Zuckerbergille tästä somesti alkaneesta romanssista. Nyt uusia digitaalisen viestinnän kanavia puskee ulos viikoittain. 

Mutta ehkä tahti on vain kiihtynyt kaikilla aloilla. Jos vaikka Y-sukupolvi osaisi tehdä jotakin toisin. Saapa nähdä, millä mielellä katselen tätä tekstiä parin vuoden päästä.

Kuva: Wikimedia Commons.