Ego ja tunteet

Hiljaiselostani täällä blogin puolella tuli uuden alun jälkeen tahattoman pitkä. Ei mennä syyhyn sen tarkemmin muuten kuin että se on tärkeä. Joskus elämä yllättää niin, että kaikki voimat pitää keskittää yhteen asiaan, jotta pääsee eteenpäin.

Kuva: Pauk / Wikimedia Commons.

Mutta aikansa kutakin. Tämä tilanne ei ole itsestäni kiinni, joten otan nyt vellonnasta hetken tauon ja yritän keskittyä uusiin ajatuksiin. 

Asiasta toiseen, kävin viime viikolla Maaretta Tukiaisen  kirjanjulkkariaamupalalla. Ilmoittauduin tilaisuuteen heti kutsun saatuani melkein kuukausi sitten.  Tuli niin voimakkaasti sellainen tunne, että tuonne minun on mentävä. Enkä voi olla valintaani muuta kuin tyytyväinen, vaikka aamusella purevassa syysilmassa Ruoholahteen pyöräillessäni en ollutkaan siitä aivan varma. Sain tilaisuudesta valtavasti energiaa. Kunpa voisi useamminkin aloittaa työpäivän vähän myöhemmin ja käyttää aamun omalla tavallaan...

Maaretta kertoi aluksi lyhyesti kirjastaan Egosta fantasmagoon – tie karismaattiseen itseesi omaan elävään tapaansa. Oheiseen videoon on kiteytetty kantava ajatus aika valloittavasti. Kirja odottaa vielä vuoroaan yöpöydällä – en ole oikein koskaan osannut lukea useita kirjoja samanaikaisesti – mutta lupaan kertoa lukukokemuksesta heti tuoreeltaan!




Muutenkin olo on alkanut hiljalleen kohentua. Olen alkanut herätä viikonloppuisin aikaisemmin. Erikoista. Etenkin henkilölle, jolle nukkuminen on aina ollut yksi elämän suurimmista nautinnoista. Mutta tämäkään asia ei ole itsestäni kiinni, joten parhaani mukaan yritän sopeutua. Mutta mikä siinä onkin niin vaikeaa?

Aamun ensimmäiset ajatukset vaikuttavat päivään huomattavasti. Pitäisi vain tarttua hetkeen tyytyväisenä siitä, että on hereillä, vastaanottavaisena uuteen päivään sen sijaan, että pyörisi tunnin turhautuneena sängyssä yrittäen painaa silmiä kiinni viimeisiin unenrippeisiin takertuen. 

Eteenpäin, ei taaksepäin, hoen itselleni. Taitaa olla niin, että sopeutuminen tapahtuu harvoin kivuttomasti.