Menestystarina

Kuuntelin tänään ajomatkalla mummolaan radiosta aivan loistavan keskustelun menestymisestä. YLEX-kanavalta tulleen ohjelman nimi oli niinkin luotaantyöntävä kuin Korjaussarja, mutta parin tunnin ajomatka kului hujauksessa.

Komissio esitti muutamia varsin varteenotettavia määritelmiä menestymiselle. Tässä pari päällimmäistä.

Menestynyt ihminen tekee asioita, joista hän nauttii. 

Tämä on kenties lähempänä onnellisuuden määritelmää kuin menestymisen mutta tavoittelemisen arvoista joka tapauksessa. Elämä  ei ole kilpailu, jossa voittajaa odottaa suurin rahasäkki tai upein työpaikka. Eräs keskustelijoista (jota vahvasti epäilen Teemu Arinaksi) ehdotti, että joskus menestyminen onnistuu parhaiten, kun jättää samalta viivalta kilpailemisen muille ja keskittyy siihen, mihin itsellä 0n taipumusta, intoa ja palava tahto. Silloin keksitään omat säännöt ja opitaan omat läksyt.

Menestyminen on toisten antamaa arvostusta ja erottumista. 

Siksi sitä on itse vaikea arvioida. Jos asetettaisiin rinnakkain joukko ihmisiä ja pitäisi nimetä, kuka on menestynyt, valintoja olisi tehtävä. Erottumista ja erottautumista siis väistämättä tapahtuu, vaikka mittarit olisivatkin jokaisella erilaiset. Itse pitäisin luultavasti joukon menestyneimpänä sympaattisimman oloista tapausta, joka olisi tuossa rivistössä seisoskellessaan ehtinyt tutustua vieruskavereihinsa ja jonka silmät hymyilisivät aidosti. Kuvaukseen sopiva henkilö olisi sinut itsensä kanssa ja viihtyisi elämässään olematta silti itseriittoinen. Hänen kanssaan olisi luultavasti myös erittäin miellyttävää työskennellä.

Kuka hän sinun mielestäsi on?

Yhtä kaikki, tuon radio-ohjelman jälkeen jäin pureskelemaan muutamaa isoa kysymystä. Koska menestyminen liittyy niin kiinteästi siihen, mitä pitää tavoittelemisen arvoisena, on ensin määriteltävä tavoitteensa. Ja se onkin yllättävän vaikeaa. Tässä kohtaa on jo helppo luovuttaa.

Ja jos tavoitteet ovatkin selvät, mistä saisi varmuutta tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa, miten luoda edellytykset tavoitteidensa saavuttamiselle ja mistä saisi voimaa kohdata edessä olevat haasteet? Urakan ylivoimaisuus voi saada hakemaan turvallisempaa polkua. Mutta kun ne turvalliset polut vievät aivan eri paikkaan!

Minne olet matkalla?

Jälleen kerran päädyin samaan johtopäätökseen. Valintojen merkitystä omassa elämässä ei voi liikaa korostaa. On valinta, jos päättää hypätä ympäripyöreiden työpäivien oravanpyörästä elämään omaa elämäänsä. Ja sekin on valinta, jos jättää ihmissuhteensa hetkeksi heitteille kiireisen työprojektin ajaksi, luottaen siihen, että senkin jälkeen on jotakin, jonka luokse palata. Jossakin välimaastossakin on luullakseni mahdollista elää onnellista ja tyydyttävää elämää.

Menopeli.

Törmäsin jokin aika sitten määritelmään kolmesta tavasta seilata elämän merellä: sitä voi ajelehtia ilman päämäärää, kaasuttaa moottoriveneellä tavoitettaan kohti olosuhteista välittämättä tai purjehtia matkasta nauttien ja luovimalla tuulten mukaan. (Ajatus oli Michael Neillin, mutta törmäsin siihen Katri Mannisen blogin kautta.) 

Viime vuosi on selvästikin mennyt moottoriveneessä, mutta kevääksi vaihdan hitaampaan menoon. Perille pääsen joka tapauksessa.

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä! 




Kuvat: Wikimedia Commons.