Huomaathan tärkeimmän?

Mitä ehtii ja mitä ei? Valinta vaikeimmasta päästä. Ja aina välillä huomaa valinneensa väärin.


Sen sain huomata tänään, kun kummityttö käveli minua vastaan veljen eteisessä. Hänellä oli myös monia muita uusia taitoja sekä hienot etuhampaat, joiden niidenkin ilmestyminen on mennyt minulta ohi. Onneksi veli oli kertonut tekstiviestissä, minkäkokoinen tyttö on. Muuten olisi ostanut ihan liian pieniä vaatteita tuomisiksi.

Kiire hiipii elämään salakavalasti ja valtaa itsellensä tilaa huomaamatta. Pehmeimmät, hauraimmat, rakkaimmat asiat ja ihmiset ovat tämän suhteen ehkä liiankin ymmärtäväisiä.

Jos joskus onkin vauhdikasta, ei hosumisesta saa antaa tulla pysyvää olotilaa. Pitää  muistaa hengittää adrenaliinikuohujenkin keskellä, jotta pystyisi tekemään tietoisia valintoja elämänsä suhteen. Välillä isompia, välillä pienempiä.

Käytän tähän asiaan tunnin, en enempää.

Teen töitä vielä viisitoista minuuttia, sitten lähden kotiin.

En ole nähnyt ystäviäni usempaan viikkoon - olisiko aika asettaa heidät etusijalle?

Nautin tästä - teenpä siis tätä useammin!

Alkaa tuntua siltä, että olisin valmis tekemään kierroksen Akateemisen elämänhallintaosastolle... Lomalla ehkä ehtisin lukeakin. Onko suosituksia?




Kuva: Wikimedia Commons.