maanantai 19. joulukuuta 2011

Sitä saa mitä tilaa


Tähän väliin sananen listojen hienoudesta.

On hyvä, jos on hetkisen ehtinyt miettiä, minne on matkalla. Ja jos suunta on hakusessa, tehdään lista. Kun on ensin selventänyt itselleen, mitä haluaisi itselleen tapahtuvan, on paljon helpompi kulkea sitä kohti. Jos hyvin käy, voi vuoden kuluttua palata listaan ja todeta kulkeneensa oikeaan suuntaan. 


Ehkä siis tämän jälkeen olen yhden listan lähempänä parempaa elämää? 

Nämä ajatukset kirkastuivat eilen eteisen ovenpielessä kahden ihanan naisen kanssa. Kiitos, tiedätte kyllä, keitä olette. Illemmalla saapunut yllätysvieras kuohuviinituliaisineen kruunasi filosofoinnit.

Toinen, hieman kyynisempi näkökulma näihin suuriin Mitä minä haluan -kysymyksiin on, että juteltuani muutaman ikätoverin kanssa elämäntilanteeni muuttui hetkessä vähemmän yksilölliseksi. Voinko todella olla yllättynyt tästä? Nimesinhän syksymmällä avoimesti itsekin eksistentiaalisen vaiheiluni kolmenkympin kriisiksi.

Mutta mikä auttaisi tähän selvästikin yleiseen ongelmaan?


Eräs tunnettu - ja ilmeisen huonosti tepsivä - lääke ainaiseen kiireeseen tuntuu olevan perheen perustaminen. Kyllä minä sitten äitiyslomalla ehdin miettiä, mitä rupean tekemään. (Välihuomio merkkinä siitä, että emme ehkä kuitenkaan turhaan puhu ruuhkavuosista pienten lasten vanhempien kohdalla.)

Jotkut ehkä ehtivätkin mietiskellä, panevatpa pystyyn firmojakin. Tai sitten hortoillaan unen ja valveen rajamailla vuoden verran, ja ajatus ei todellakaan kulje. Sen verran tiedän kuitenkin kertoa, että lasten myötä voi rakentaa terveemmän suhteen työhönsäkin. Ei ole aikaa viilata sähköpostia, kun lapsi on noudettava päiväkodista. Ja hyvä niin. 

Lapset ja aika -teemasta on vielä pakko sanoa, että on ironista, että juuri heistä ajankulun huomaa nopeimmin. Kellon pysäyttäjiksi heistä ei siis ole. Näitä ajatuksia enemmän pohdiskeleville suosittelen reissua elokuviin niin kauan kuin Tree of Life vielä pyörii isolla kankaalla. 



Sain näemmä vastauksen sijaan aikaan yhden ei-vastauksen. Pohdinnat siis jatkukoot!

Siis sittenkin: nyt listoja rustaamaan, onhan joulukin ovella!

4 kommenttia:

  1. Vauvakuumetta ilmassa :D

    VastaaPoista
  2. En myönnä enkä kiistä - tekstit paljastavat, että olen ajatellut asiaa :) Mutta itselleni näissä pohdinnoissa tärkeintä tällä hetkellä on ammatillinen itsensä etsiminen.

    VastaaPoista