Loppuja, alkuja ja vähän muutosvastarintaa

Loppiainen. Se tarkoittaa, että joulu on sitten virallisesti ohi. Ja sitäkin, että on aika hyvästellä joulukuusi. Kiitos, olit kaunis ja sinusta riitti iloa moneen iltaan. Vietimme kanssasi hyviä hetkiä, muutamat isommat juhlatkin. 

Viikolla on puhelin pärissyt ja sähköposti laulanut melkein tavalliseen tahtiin. Hyvästi loma! Sinäkin olit tärkeä ja tarpeellinen.

Arkeen paluu voi ottaa voimille. Hiljattain kävin pienen kamppailun itseni kanssa. Ahdistus yritti hiipiä mieleen, kun törmäsin muutosvastarintaan eräässä asiassa. Yleistähän se on, että kun jotakin muutetaan, se herättää vastustusta. Kumma kyllä, en ole vielä sopeutunut ilmiöön, vaikka alallani se on arkipäivää. 

Joskus korissa on yksinäistä.

Muutosvastarinnassa on se kurja puoli, että muutosviestin viejän on vaikea edistää asioita, jos omiin korviin  kantautuu lähinnä nurinaa ja tyytymättömyyttä. Jotenkin palaute pitäisi ottaa vastaan, reagoida, ja antaa sen valua lävitseen, sydämen kautta kulkematta. Ja saada kaikki tuntemaan, että yhteisellä asialla tässä ollaan.

Itse tunnen kritiikin kohdalle sattuessa usein riittämättömyyttä. Ei ole toiminut kovin hyvin, sen voin sanoa. Olen kuullut, että toisenlaisiakin metodeja on. Kiltit myötäilevät ja miettivät kotona, mitä olisi pitänyt sanoa, itsepiiskurit sisuuntuvat, härkäpäisten mielestä ärhäkkä puolustautuminen on paras keino selvitä kritiikistä - tai hyökkäyksestä, kuten he sen näkevät. Näilläkään keinoilla ei välttämättä pääse kovin pitkälle.

Kukin tyylillään.

Ihannetilanteessa palautteen saisi kasvokkain ja siinä tilanteessa pystyisi suhtautumaan siihen niin, että palautteen antaja tuntisi antaneensa jotakin arvokasta. (Ja todella, kun sitä tarkemmin katsoo: muutosvastarintaankin kätkeytyy halu muutokseen!)  Omat fiilikset voisi käsitellä tarvittaessa myöhemmin. 

Toistaiseksi olen pyöritellyt tätä tämänpäiväistä vain itsekseni. Loppiaisen kunniaksi aion lopettaa "Mitä hän silläkin tarkoitti" -vatvomisen tähän. Tuntemani tunne oli syntyhetkellään aito, mutta tällä kertaa siinä piehtarointi ei tuota kenellekään mitään hyötyä. Tässä tunnelmassa en todellakaan hukkaa pitkää bonusviikonloppua! Vastustan muutosvastarintaa - niin absurdilta kuin se ehkä kuulostaakin.

Jos sinunkin mielessäsi on nyt jokin epämiellyttävä kommentti, kokeile voisitko luopua sen kaiuttamisesta.  Kuulostele ensin, miksi ja mikä kommentissa tuntui tai tuntuu edelleen pahalta. Hengitä syvään, ja anna sanojen valua lävitsesi. 

Uskallatko päästää irti?

P.S. Näitä vinkkejä ei sitten ole tarkoitettu läheisten kanssa käytettäviksi. Siellä on hyväkin tuulettaa!

Kuvat: 2. kuva Wikimedia Commons, 3. kuva EveryStockPhoto.