Parempaa aikaa etsimässä

Muutamakin projekti odottaa parempaa hetkeä. Tuttu tilanne? 

On niitä pienempiä, jotka kaipaisivat eniten vain asiaan ryhtymistä...

Kulmakarvat pitäisi nyppiä.

Kirjahyllyn ja vaatekaapin sisältöjä pitäisi karsia. 

Pitäisi liikkua enemmän. 

Ja sitten on sellaisia isompia, pidempää suunnittelua vaativia...

Kylpyhuone olisi remontin tarpeessa. 

Pitäisi kirjoittaa se kirja, jonka kesällä mietin markkinointia myöten.

Aika monta konditionaalia.

Tyhjät, kauniit muistivihot – story (and love) of my life.

Arkipäivän ihmeitä

Jotkut niissä onnistuvat.

Ovat vaikka kustannustoimittajia, joilla on pienet lapset ja jotka ehtivät vapaa-ajallaan ohjata ryhmäliikuntatunteja. 

Tai sitten ovat päivätöissä käyviä ihmisiä, jotka kirjoittavat mielenkiintoista blogia säännöllisesti – ja ainakin blogikirjoituksista päätellen viettävät sosiaalista elämää. 

Mistä nämä tehopakkaukset saavat energiansa ja tahdonvoimansa? Taisin olla jääkapilla tai päiväunilla siinä arvonnassa, kun näitä ominaisuuksia jaettiin. 

Olen hitaampaa sorttia. Kokkausinsipiraation iskiessä en suinkaan säntää ruokakauppaan vaan saatan hautautua keittokirjoihin tunneiksi.  Sen sijaan, että kirjoittaisin sivun kirjaani, kirjoitan samaisen sivun verran blogiini kirjoittamiseen ryhtymisen vaikeudesta.

Suunnittelua.

Siitä puhe...

Toisto sen paljastaa, mistä tässä todella on kyse. Minua harmittaa, etten ole edistänyt kirjaprojektiani. 

Kyllä sen pitäisi olla mahdollista. Esimerkkejä löytyy ihan läheltä. Eräs tuttuni on onnistunut kirjoittamaan romaanin menetelmällä puoli sivua päivässä: jos kirjoittaa joka päivä puoli sivua, vuoden päästä on romaanikäsis kasassa. Hämmentävän yksinkertaista.

Tiedän, että olisin tyytyväisempi, jos yksinkertaisesti aloittaisin. Mutta miten selättää oma mukavuudenhalunsa ja laiskuutensa? 

Jään tänne kasvattelemaan selkärankaa. Ehkä nypin ne kulmakarvatkin.

Kuvat Pinterestistä (Pita, Jane Midgley).