1. Kiitos hakemuksestasi mutta olemme juuri palkanneet henkilön tähän tehtävään.
2. Saimme määräaikaan mennessä runsaasti hakemuksia yllä mainittuun tehtävään. Valitsimme jatkoneuvotteluihin henkilöt, jotka parhaiten vastasivat toimeksiantajamme tämänhetkistä tilannetta ja tarvetta. Valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut Sinuun.
 |
| Ehkä tällaisella hakemuksella erottuisi? Kuva: Wikimedia Commons. |
Huokaus. Kun nyt pääsisin haastatteluun asti, niin saisin jotenkin tsempattua itseni positiivisemmalle mielelle tämän projektin suhteen!
Tukijoukot
Lähipiiri on tukenut ihanasti. Mies sanoi, että niiden pitäisi vain ymmärtää, millainen kultakimpale olen. Ja sitten eräs ystävä lähetti tällaisen kirjeen:
 |
| Ihana, ihana K. |
Välillä mietin, että jos lähipiirin ammatti-ihmiset näkevät hyvät puoleni, miksi en saa tätä upeaa ammattitaitoisuuttani välitettyä hakemuksissa? Jos kutsuja ei kuulu, alan kohta epäillä, olenko se Idoli-koelaulaja, joka ei pääse jatkoon, vaikka äiti ja kaverit ovat aina kehuneet taitavaksi.
Epävarmaksi vetää sekin, että jos pääsisinkin haastateltavaksi, edessä on eräs vakava ongelma. En osaa olla edukseni haastatteluissa. Olen esimerkiksi useamman kerran, jostain käsittämättömästä syystä, heittänyt todella huonon vitsin haastattelutilanteessa. Varmaankin olen näin yrittänyt kompensoida ylijännittynyttä olemustani näennäisellä rentoudella. Jälki on ollut karua.
Voi tätä epävarmuuden määrää! On se jännä, miten helposti identiteettinsä ja itsevarmuutensa hukkaa tullessaan torjutuksi.
Mutta yritetäänpä huokailun ja voivottelun sijaan etsiä pari ratkaisuakin: haastan teidät kertomaan parhaat työhaastattelustrategianne! Palkintona erään vitsiniekan ikuinen kiitollisuus.
Ensimmäisenä tulee mieleen, että älä laske lähettämiäsi hakemuksia. Mitä sillä tiedolla tekee, todella? Ja kun kutsu haastatteluun tulee, ole siitä syystäkin ylpeä: ko. paikkaan on voinut tulla satoja hakemuksia. Vaihda hermostuneisuus vaikka ennemmin leveään hymyyn. Tsemppiä, kyllä se oikea löytyy! :)
VastaaPoistaHyviä neuvoja molemmat!
VastaaPoistaSain eilen hieman purettua tuntojani tähän liittyen ystävälle, joka sai puhallettua minuun puhtia ja positiivisuutta ihan uudella tavalla. Nyt minunkin on hieman helpompi uskoa siihen oikeaan!
Ainahan epävarmuutta ja ahdistusta on vaikea sietää, mutta uusia asioita ei koskaan tapahdu, jos ei niitä ole valmis kohtaamaan. Keskityn nyt entistä enemmän edessä avautuviin tilaisuuksiin ja mahdollisuuksiin. Tämä asenne vie minua varmasti enemmän eteenpäin kuin yllä oleva epävarmuudessa piehtarointi.
Toisaalta tämän blogin luonteeseen ihan hyvin tällainen vähän negatiivisempienkin tunteiden käsittely. Tämäkin teksti auttoi minua, lopulta, oikeaan suuntaan :)
Minun paras (ja varmaan ainoa) strategiani on ollut tietoinen keskittyminen siihen, että olen tilanteessa läsnä. Läsnäolo on yllättävän vaikeaa eikä synny itsestään, kun päässä pyörivät oma ansioluettelo ja valmiiksi mietityt kysymykset työstä ja organisaatiosta. Hymyilen myös vaikka vähän väkisin, jotta antaisin ystävällisen vaikutelman ja koska siitä tulee itsevarmempi olo.
VastaaPoistaOlen huomannut tämän saman. Läsnäolo on vaikeaa, jos on mielessään käsikirjoittanut tilanteen liian tarkkaan. Ensi viikolla pääsen testaamaan vinkkejä tositilanteessa :) (Hymyilen jo valmiiksi.)
VastaaPoista