torstai 7. kesäkuuta 2012

Vuosi elämästäni

Jaahas. Jouduin sitten päivittämään oikean sivupalkin kuvaustekstiäni, kun ikää rapasahti vuosi lisää. Olen siis vielä vuoden verran alle kolmekymppinen. 


Syntymäpäiväksi sattui pihatalkoot, joten leivoin kaksi kakkua. Makuina
mansikka-raparperi ja mustikkajogurtti. Taustalla läksiäiskukat työkavereilta.


Vaikken tätä syntymäpäivää pahemmin ikäkriiseillytkään, tarjoutuu tässä kohtaa hyvä tilaisuus pieneen tilannekatsaukseen.


Niin vierii aika

Tuntuu, että on yksi iso klisee toistella vuodesta toiseen, että tämä vuosi on mennyt niin nopeasti. Mutta ei sen toteamisessa sinänsä mitään vikaa ole. Se nyt vain kuuluu asiaan, kuten todeta hellepäivän kuumuus tai paukkupakkasen purevuus. Joka kerta yhtä relevantti huomio. Ehkä siitä saisi irti enemmänkin, jos asiaa alkaa oikein alkaa pureskelemaan. Minusta vuodet tuntuvat menevän aina vain nopeammin. Ajatushan on lähes syvällinen!


Mutta konkretiaan palatakseni, tarkoitus oli kaiketi miettiä, että mitä kaikkea tähän 28-vuotiaana viettämääni vuoteen oikein mahtui? Ehkä päällimmäisenä ajatuksena on, että olen tehnyt töitä kuin hullu. Välillä olen pitänyt siitä kuin hullu puurosta, välillä ollut vain hullu. Mutta mahtui siihen muutakin. Olen nauttinut elämästä kotona, keittiössä, tunturilla, saaristossa ja oppinut esimerkiksi sen, että lempihetkiäni ovat iltakävelyt rakkaani kanssa. (Haa! Rauhaa ja rakkautta siis löytyy kuin löytyykin blogitekstistäni ja vieläpä samasta lauseesta molempia!)


40 ja risat

En suinkaan ala miettiä seuraavaksi elämääni nelikymppisenä. Yllä oleva luku viittaa siihen, että näitä asioita miettiessäni huomasin, että olen sitten joulukuun, kuin huomaamatta, kirjoittanut yli neljäkymmentä tekstiä lähinnä itsestäni ja ajatuksistani. Hups. Itsetuntemukseni on lisääntynyt monellakin tavalla ja alueella. Tiedän entistä paremmin, mitä haluan, mitä tavoittelen, mitä tarvitsen, mistä nautin, mitä jaksan.


Tulevaisuuteni on edelleen avoimena edessä. Kuva on tarkentunut ja maali, viestintäalan työ, on pysynyt samana. Enää en jaksa pingottaa siitä, että onko minulla työ heti elokuussa. Oikeastaan vapaa elokuu olisi ihan paikallaan. Olen tehnyt sen minkä voin. Kun jatkan yrittämistä ja oikeansuuntaisia ajatuksia ja tekoja, oikeat asiatkin alkavat tapahtua ja tulevat eteeni.


Toivottavasti vakkarilukijani tai jotkut satunnaisemmistakin vierailijoista ovat kokeneet  tekstini hyödyllisinä. Tai vaikka olisittekin nauraneet partaanne, ovat sepustukseni silloinkin sentään olleet viihdyttäviä. Siis rauhaa ja rakkautta teidänkin kesäänne! 


Peace and love, over and out! *




*Kesällä postailen todennäköisesti hieman harvemmin.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti